Uskomatonta, mutta totta

Jälleen yksi unohtumaton matka takana, lähtöä vaille tehty. Mummon 75-vuotisjuhlat, Disney-matka, sukulaiset Ruotsista ja Suomesta, kuorolaulua, kirkkoa ja lepokotia. Rakkaita ystäviä joita on saanut vielä tavata. Hyvästijättöjä ja viimeisiä lauluja viimeisessä palveluksessa muistotilaisuudessa. Vihkimistä todistamassa ja siellä laulamassa, kahden pienen kastejuhlassa mukanaolo. Nämä ja monta muuta ihmeellistä kokemusta on jälleen mielessä. 

Silti tämä lähtö on vaikea, kun ei taas tiedä milloin saa tulla takaisin ja onko täällä vielä omaa kotia vai ei. Tällä hetkellä on myynti menossa tämän asunnon suhteen, mutta katsotaan löytyykö uusia asukkaita. 

Kiitollisena kaikesta, toivottavasti pian taas täällä tavataan! 

Monia muistoja, kipeitä ja kauniita

Terveisiä täältä auringon valtakunnasta! Viikot ovat vierähtäneet vauhdilla, kuten aina. Ensimmäinen viikko oli täynnä musiikkia, ensin oli Floridan mieslaulajien 50-vuotisjuhla, jossa olimme mukana ilmanmuuta, sillä pappa laulaa ja on laulanut tuoss akuorossa jo monia monia vuosia. Seuraavaksi oli vuorossa Pohjoisamerikan Suomikuoron esiintymiset, harjoitukset ja konsertti. Aivan mahtavia muistoja, tällä kertaa myös pappa lauloi tässä(kin) kuorossa mukana. Aina niin ikävä tätä kuoroa, aika menee aina liian nopeasti kun olemme koossa. Seuraavaksi kai Suomessa tavataan?!  Papan kaksi siskoa oli myös täällä tuohon aikaan, hienoa että olivat täällä! 

Päivien ohjelmat olivat täysiä, ja ensimmäisen viikon olin myös yöt ystävämme Anjan luona kun meillä täällä kotona kaikki petipaikat olivat käytössä. 

Papan kanssa kävimme Miamin retkellä, siellä ihastelimme suuren maailman menoa

Tammikuussa mummolle kävi tapaturma ja hänen oikea ranteensa murtui ja joutui kipsiin. Kipua on ollut paljon ja apua hän on tarvinnut hurjan paljon. Onneksi auttajia on ollut. Kipsi saatiin pois jo viiden viikon kuluttua ja nyt on enää pelkkä tuki käytössä. 

Suureksi harmiksi ja säikähdykseksi myös papalle kävi ikävä tapaturma. Hän kaatui/kompastui ollessaan kävelyllä ja joutui sairaalaan viikoksi. Tämä aika oli meille kaikille todella raskasta ja rankkaa. Ensin toki siksi että ei heti tiedetty että tuliko millaisia vaurioita. Niitä selvitettiin ja kuvattiin monta kertaa. Toisekseen pappa kun ei ymmärrä/puhu englantia sanaakaan niin meidän oli koko ajan oltava yhteydessä sairaalaan ja tulkattava tilanteita. Sairaala oli erittäin hyvä ja hoito siellä myös. Myös eräs ihana suomalaishoitaja kävi pappaa tervehtimässä ja antoi aikaansa todella paljon. Onneksi meillä on täällä suuri ystäväjoukko, joka auliisti auttoivat. Huoli oli todella suuri. Monta unetonta ja rauhatonta yötä vietettiin ja olimme todella uupuneita ja väsyneitä kaikki. Monien muutosten ja tuntien puheluiden jälkeen lopputulos on se, että sairaanhoitaja Suomesta tuli hakemaan papan pois täältä takaisin Suomeen ja hän on nyt terveyskeskuksessa. Hengenhädässä hän ei ole, mutta seurataan vielä. 

Saamme kiittää vakuutusyhtiön todella toimivaa palvelua(on kyllä jo mummo ja pappa maksaneetkin yli 40 vuotta tätä matkavakuutusta ja ensimmäistä kertaa tuli käyttöä). Lisäksi suuri kiitos kuuluu meidän ihanille ystäville täällä Floridassa ja toki myös kotijoukoille Suomessa. Kiitos myös Taivaan Isälle joka antoi voimia ja myös niille jotka jaksoivat muistaa meitä rukouksissa! Paljon saimme kaikki oppia taas tästä tilanteesta, vaikka raskasta se olikin. 

Täällä nyt sitten ollaan mummon kanssa kahdestaan, mutta ohjelmaa kyllä riittää. Onneksi aurinkoa ja lämpöä on riittänyt. Tänään sain tavata rakkaan ystäväni Charloten kun hän tuli tänne Ohiossa tänne kevätlomalle. Kävimme ostoksilla ja rannalla, kiitos Carla!!

Päivä kerrallaan, niin se vain on edettävä. 

Autot ovat myös vaihtuneet meillä,nyt jo neljäs auto. Ilmastoinnin takia ovat menneet korjaukseen ja sinne ovat jääneet. On tullut kokemuksia erilaisista autoista. . 

Mutta paljon mukaviakin asioita on tapahtunut ja ihania ruokia olemme saaneet syödä ystävien luona ja tavata heitä. Mutta tällaisia terveisiä täältä, monta kokemusta rikkaampana. 

Uusi vuosi ja vanha vauhti

Niin se uusi vuosi vaihtui jälleen, lämpimissä tunnelmissa tällä kertaa. Olimme ystäväperheen kanssa ensin heidän luonaan valamassa tinat, tämän jälkeen olimme japanilaisessa Kimura-ravintolassa syömässä, jossa kokki valmisti tilaamamme ruuat silmiemme edessä. 

Ruokailu meni ihan hyvin, vaikka se oli 40 minuuttia myöhässä, vaikka meillä oli pöytävaraus. No, ei onneksi ollut niin vaarallista! 

Tämän jälkeen ajelimme Palm Beachin keskustaan väliveden rannalle. Siellä ihailimme maailman suurinta hiekasta tehtyä joulukuusta ja siihen rakennettua valo- ja musiikkishowta. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, myös lapsia. Odotukset olivat suuret ilotulituksen suhteen, sillä ne ovat perinteisesti olleet erittäin hienot. Suureksi ihmetykseksi ja mysteeriksi jäi, kun ilotulitusta ei tullutkaan. Emme tiedä syytä, toki selvisimme ilmankin, mutta harmitti etenkin lasten puolesta jotka olivat odottaneet kovin sitä hetkeä. 

Ohjelmaa on sitten riittänyt tästä eteenpäin myös, meillä on ollut vieraita ja olemme käyneet kylässä. Lisäksi meillä on käynyt putkimies kaksi kertaa ja kirkon kaitaliinat on pesty, silitystä vaille enää. Olen kyllä yrittänyt käydä joka päivä altaalla edes vähän, sen mikä on mahdollista. Autoakin on tullut ajeltua, vaikka meitä onkin nyt kolme kuskia. Nyt äiti on aika  kipeä, kai jossain flunssassa. Toivottavasti paranisi pian ja ei tarttuisi muihin. Tänään meillä taas oli vieraita "kevyellä lounaalla", ja sen jälkeen meillä oli vielä jälkiruoka ja kahvit. 

Vieraiden lähdettyä lähdimme itse kylään mummon serkun ja hänen vaimonsa luo,  jossa meillä oli maittava ateria aina alkupaloista  jälkiruokakahveihin asti. 

Tämä alkupala oli minun toiveeni, sillä se on aivan taivaallista artisokkapaistosta! Tätä saan aina täällä sukulaisten luona.  

Ajoin kotiin ja nyt on aika taas mennä nukkumaan että jaksaa huomenna. Huomenna on ainakin hieroja ja raamattupiirit kirkolla ja Lepokodilla ja papalla kuoroharjoitus. 

Terveisiä ja hyvää uutta vuotta!!

Lepokotia ja lettuja

Taas on päiviä hurahtanut aivan lennossa. Paljon täällä tapahtuu joka päivä, se on varmaa. Aamulla ei tiedä, mistä itsensä illalla löytää.  Mutta mukavaa se silti on! 

Torstaina oli Lepokodilla pitämässä raamattupiirin yhdessä erään lepokodille asukkaan kanssa, sillä pääpitäjämme on toisella rannikolla käymässä. Se meni oikein hyvin, lauloimme yhdessä, luin pari psalmia ja taas laulettiin. Lisäksi lepokodin asukas soitti kitaraa ja lauloi. Meillä oli oikein mukavaa. Illalla sitten vielä menimme irjan ja Martin luo syömään amerikkalaista joulukinkkua ja kasviksia. Hyvä ateria oli ja mitä parhaimmassa seurassa. 

Tänään lauantaina oli sitten erilainen päivä, kun itse itseni pyysin paistamaan lettuja kirkolle. Tänään oli meidän seurakuntien yhteistapahtuma John Prince-puistossa. Tarjolla oli makkaraa ja salaatteja, sekä lettuja. Meidän vastuulla oli letut. Niitä paistettiin kirkolla aamupäivällä 130 ja lisää sitten puistossa. Ihmisiä oli yli 200 paikalla, joten onneksi edes osa oli valmiina paistettuna! Kirkolla paistelimme yhdessä kanttorin ja pastorimme kanssa. Välillä  paistelin yksin kolmella pannulla kaasuhellalla ja samalla tein taikinaa uuteen erään. Tarkkana sai olla, mutta hyvin meni! 

Letut kävivät kaupaksi, ja kaikki meni. 

Illalla sitten tulin vielä papan kanssa kotiin kun äiti ja mummo lähtivät vaihteeksi ostoksille. Pappa jäi ottamaan palasta ja minä lähdin altaalle vielä suunnittelemaan huomista lepokodin hartautta. Ei ollenkaan huono ilma ja ympäristö! 

Joulu tullut on

Niin se koitin kauan odotettu joulu Floridassa! Tulimme tänne illalla 22.12. mummon, papan ja äidin kanssa. Isi on töissä joulun niin ei päässyt mukaan. Mukana oli vain 12 laukkua täynnä evästä, joten jouluaan se sieltä oli tulossa. Heti sunnuntaista alkaen on ollut ohjelmaa joka päivälle. Silloin olimme kirkossa aamulla ja sieltä suoraan Irjan ja Martin luona pyörähtämään. Tämän jälkeen jatkoimme matkaamme Syöttölään (Golden Corral) syömään, josta siirryimme naapurissa olevaan Walmart-kauppaan. Monilla muillakin oli samaa ohjelmaa, eikä,kaupassa tarvinnut olla yksin. Siellä vierähti tunti jos toinenkin. 

Jouluaattona aloitimme aamusta valmistelemaan eväitä,ja kattausta, sillä meitä oli yhteensä  kymmenen syöjää jouluaterialla iltapäivällä. Päivällä kävimme kuuntelemassa joulurauhanjulistuksen Bryant puistossa. Sen jälkeen kävimme kirjoittamassa autovuokraamossa paperit kuntoon ja siellä oli myös glögitarjoilu pipareineen ja torttuineen. 

Sieltä sitten kotiin ja viimeiset valmistelut ruokien osalta. Sitten jo vieraamme tulivatkin. Kaksi sukulaispariskuntaa ja yksi oikein läheinen ystäväpariskunta. Mukavaa oli yhdessä! 

Jouluaamuna sitten oli joulukirkkoon vuoro, ja siellä olikin meillä monta tehtävää. Mummo ja pappa olivat ovella toivottamassa tervetulleiksi kirkkovieraat, äiti sytytti alttarikynttilät ja minä, sekä ystäväni Charlotte ja hänen äitinsä säestivät minua joululauluissa joita lauloin messun aikana. Kirkon jälkeen oli vielä kirkkokahvit, siellä olimme toki apuna. 

Kirkolta lähdin sitten suoraan lepokodille, kun olin saanut kuulla, että eräs oikein rakas ystävärouva oli saanut jonkinlaisen aivoverenkiertohäiriön. Halusin mennä häntä heti tervehtimään. Hän kylä tunnisti minut, mutta ei osannut puhua suomea, vaan vastasi minulle kaiken englanniksi, vaikka puhuin suomea. On niin harmillinen mieli hänen puolestaan, sillä hän on ollut äärimmäisen tietäväinen ja hyvämuistinen kaikissa asioissa. Onneksi sain käydä hänen luonaan ja menen pian uudestaan. Toivon hänelle kaikkea hyvää. Sen jälkeen kiersin vielä muiden lepokodille ystävien huoneissa tervehtimässä ja laulamassa heidän toivomiaan joululauluja. Oli ihana tavata heitä kaikkia jotka olivat siellä!

Liput ovat puolitangossa vieläkin menehtyneen Bush-presidentin muistolle. 

Sieltä sitten sukulaispariskunta haki minut pois(äiti, mummo ja pappa jättivät minut lepokodille ja tulivat kotiin) ja sitten tulimme tänne kotiin ja syömään. Siinä vierähti taas aika ja nyt ollaan illassa. Huomenna olisi kai jossain kaupassa käynti, ainakin äidin mukaan. Saa nähdä miten toteutuu! 

Kuullaan taas ja terveisiä!

Lähtö usein haikeaa, paluu aina parempaa

Näin voisin kuvailla tunnelmia tällä hetkellä. Kuten jo entuudestaan tiedän, aika menee aina hurjaa vauhtia. Paljon sain nähdä ja kokea tälläkin retkellä. Eniten olen kiitollinen siitä, että olen saanut olla ehjänä ja terveenä ja tavata rakkaita ystäviä täällä Lepokodilla, Kirkolla ja ystävien kodeissa. 

Tiistaina sain nauttiva erityisen ihanasta seurasta Mian ja Marja-Liisan kanssa. Kiitos vielä siitä!!

Keskiviikkona kävin Lepokodilla iltapäivällä, istuin ja juttelin siellä muutaman tunnin. Ilta alkoi jo hämärtää, mutta ajelin vielä Irjan luo, kuten "rutiineihin" kuuluu. Pimeä ehti jo tulemaan enne lähtöä, mutta nyt onneksi muistin laittaa valot autossa päälle! Junakin meni sopivasti raiteillaan, joten hetki siinä istuttiin punaisissa valoissa. 

Torstaina sitten olikin vauhdikas päivä. Aamupäivällä olin uimassa (kuten miltei joka päivä jos ei ole ukkostanut). Sen jälkeen sain mennä Anja-ystävän luo lounaalle, lohta oli ruokana monien lisukkeiden kanssa. Sieltä sitten vauhdilla lepokodille raamattupiiriin, jossa päädyin laulamaan toivottuja lauluja miltei koko tunnin. Välillä hengähdin sen verran että luettiin psalmeja. Oli aivan ihanaa. Sen jälkeen kiitin vielä kaikkia asukkaita henkilökohtaisesti ja juttelin heidän kanssaan. Kello hujahti puolikahdeksaan kuin lennosta. En voinut sitten vielä olla menemättä Irjan luo vaikka oli jo melkein pimeää. Siellä söin iltapalaksi jogurtin ja sitten vähän ennen yhdeksää tulin kotiin. 

Tänään perjantaina yritin sitten tehdä viineistelysiivousta ja järjestystä. Siinä tunnustan olevani hieman osaamaton (vielä), mutta ehkä tässäkin lajissa harjoitus tekee mestarin. Kävin päivällä uimassa. Sen jälkeen menin pankkiin selvittämään kahta asiaa, joista kumpikaan ei selvinnyt. Irjan kanssa menimme sitten yhdessä käymään uudestaan siellä ja kaikki järjestyi hyvin. Onneksi apua aina on saatavilla!! Kävin myös Irjan kanssa vielä todella pikaisesti pyörähtämässä Lepokodilla tervehtimässä hänen ja minun yhteistä tuttua. Tämän jälkeen menimme vielä syömään yhdessä ja sain valita jälkiruuaksi kakkua hieman ajoissa syntymäpäiväni kunniaksi. Sen jälkeen menimme takaisin Irjan luo ja kalastin kaksi avocadoa puusta jotka tuon Suomeen. Ne vähän auttavat ikävään kun niitä syö siellä. Illalla kävin vielä kerran Publixissa ja uimassa. 

Vielä nyt illalla tein sellaistakin hullua, että keitin jäljelle jääneet perunat ja teen niistä sosetta. Paakstan soseen, ja jouluna sitten teen rieskoja. En henno heittää hukkaan ja tähän hätään en saanut niitä kenellekään annettua...

Joku muukin oli perjantaina iltapäivällä liikkeellä kuin minä.

Kohta nukkumaan että jaksaa huomenna matkustaa...

Kiitos kaikille teille jotka olette lukeneet ja kommentoineet kirjoituksiin. Kiitollinen ja iloinen mieli on tällä retkeilijällä. 

Aika kuluu

Viimeinen sunnuntai ja kirkko tällä reissulla oli eilen. Meillä oli oikein ihana kaksikielinen jumalanpalvelus ja sen jälkeen lihapullalounas. Menin aamulla jo 7.30 kirkolle ja hyvin sai ajan kulumaan hommia tehden kymmeneen asti kunnes kirkko alkoi. Tein salaatin, kastikkeen sille, leivät paikalleen, puolukkahillon laitoin astioihin ja kaikennäköistä muuta, mitä nyt keittiöhommiin kuuluu. Ai tosiaan, olihan minulla sen ruskean kastikkeen lämmitys ja kerman lisääminen ja maustaminen vielä myös! Kaasuhellaa käytin ensimmäistä kertaa myös elämässäni, eikä onneksi palanut pohjaan. Valtavan tehokas kyllä oli teho, että seuraavallakin kerralla uskallan käyttää!!

Keittiöhenkilöitä ja kirkkokansaa syömässä, kiitos Mia kuvista!!

Kaikki meni oikein hyvin, hengen ja ruumiin ruoka maittoi kaikille jotka olivat mukana. Sitten vielä oli toki tylsin osuus, sotkujen siivous. Sekin meni oikein mukavasti hyvässä seurassa, joten ei se niin uuvuttavaa ollenkaan ollut!! Kirkolta menin sitten suoraan lepokodille noin kahdelta ja olin siellä seitsemään asti illalla. Nautin valtavasti kun saan kuunnella vanhoja ja uudempiakin juttuja asukkailta, he ovat todellinen aarre tällä! Kahviaikaan lauloin muutaman virren ja muuten vietimme aikaa yhdessä. Nämä ovat niitä muistoja, joita en halua koskaan unohtaa ja myös siksi haluan viettää aikaa heidän kanssaan, kun se on vielä mahdollista. 

Lauantaina ja eilen sunnuntaina minua kiusasi voimakas kipukohtaus niskassa, enkä voinut ottaa vahvimpia lääkkeitä kun yöksi, koska muuten en olisi voinut ajaa autoa. Onneksi kuitenkin kylmägeeli, burana ja niskakauluri auttoivat sen verran päivällä että pystyin olemaan mukana tärkeissä ohjelmissa. 

Tänään olin sitten vain kotona, vielä oli sellainen hieman tokkurainen olo. Kävin sitten vain uimassa ja illalla Irjan luona, kuten ohjelmaan kuuluu. Eilen illalla kun tulin irjan luota, oli jo pimeää. Ihmettelin sitten Dixie highwayta ajaessani että miten minulla on niin pimeää auton ulkopuolella. Nooh, en ollut laittanut valoja päälle... kaikenlaista sitä sattuu tekevälle, onneksi huomasin puolivälissä matkaa... tänään illalla sitten jo muistin laittaa valot!! 

https://m.youtube.com/watch?v=wHyhn-rPUiE

Tähän loppuun lisään linkin lauluun Katso luontoa ja huomaa. Tämä laulu oli ollut presidentin kyselytunnin päätteeksi soitettu Prsidentti Sauli Niinistön toiveesta. En ollut aikaisemmin kuullut tätä, mutta nyt olen kuunnellut monta kertaa ja aina se jaksaa ilahduttaa!