Mahtavia muistoja

Olen saanut viettää täällä sellaisia päiviä, joita olen toivonut. Olen ollut kirkolla, lepokodilla ja Irjan luona. Eilen olin Irjan luona ja laitoimme päivällisen. Eräs tuttavarouva oli myös mukana syömässä. Katoin pöydän ja sain valita astiat ja muut oleelliset kattaukseen liittyvät osat!! 

Tänään sunnuntaina oli sitten rakkaan kirkon vuoro. Aamulla jo yhdeksältä alkoi palvelus. Olin virsissä esilaulajana ja vielä viittä vaille pastori Mia antoi minulle päivän tekstit jotka myös luin. Sen jälkeen oli kirkkokahvit. Viikon päästä meillä on jo viime vuodesta tuttu lihapullalounas. Ja arvatkaa kenelle iski nakki tehdä sinne noin 50-60 hengelle valmistaa ruskea kastike?!??! Ilmoittauduin pastorille aamulla avustajaksi keittiöön ja lupasin tehdä kaikkea muuta mutta en ruskeaa kastiketta. Mutta otan tämän hyvänä haasteena vastaan!! Minulta kun ei nuo kastikkeet oikein ole onnistuneet aiemmin. Harmi kun en tajunnut ottaa Maizenaa mukaan Suomesta, olisi samalla ollut myös gluteenitonta... Noh, ensivuonna osaan olla viisaampi asian suhteen ja ennakoida!! Sunnuntaina sitten nähdään mitä tuli vai tuliko mitään... täytyy soittaa mummolle ja kysyä ohjeita valmistukseen! 

Kirkon jälkeen ystävämme Robert lepokodilta pyysi minua ja Marja-Liisa ystävää syömään kanssaan rantaan Two Georges-nimiseen kalaravintolaan. Otimme kutsun kiitollisena vastaan ja ihailimme kun erilaiset alukset lipuivat ohi syödessämme. Kiitos vielä Robert!! 

Tämän jälkeen suuntasimme lepokodille, jossa keräsimme halukkaat kuuntelemaan juttuja lehdistä pitopalvelun juhlista ja kirjasta. Luin niitä ääneen ja lauloin lauluja ja virsiä, joita asukkaat toivoivat. Myös erään poisnukkuneen muistolle lauloin Karjalan kunnailla, sillä se oli aina hänen toivelaulunsa koska hän oli lähtöisin Karjalasta. Siinä aikaa vierähti mukavasti. Sitten olikin jo kahvin aika.  Siellä viihdyimme yhdessä keskustellen. Kahvin jälkeen kävin vielä erään ystävätädin huoneessa laulamassa ja lukemassa, sillä hän ei jaksanut tulla yhteiseen tapaamiseemme. Hän oli myös erittäin iloinen tästä! 

Lepokodilta sitten ajoin vielä Irjan luo ja istuin siellä jonkin aikaa. Sain mukaan avokadon puusta, nyt vain on maltettava odottaa että se pehmenee paperipussissa omenan kanssa. Juuri tulin kotiin, noin seitsemältä ennen kuin pimeä tulee... 

Kovin iloinen ja kiitollinen mieli jälleen! Jos ei täällä olisi näin montaa ystävää, olisin todella yksin. Mutta onneksi ei tarvitse olla yksin, vaan aina saa seuraa kun vain kysyy! Kiitos teille kaikille joiden kanssa saan täällä olla! 

Kiitos kun olette kommentoineet, ne piristävät mukavasti ja kertovat siitä, että joku lukee kuulumisia!