Monia muistoja, kipeitä ja kauniita

Terveisiä täältä auringon valtakunnasta! Viikot ovat vierähtäneet vauhdilla, kuten aina. Ensimmäinen viikko oli täynnä musiikkia, ensin oli Floridan mieslaulajien 50-vuotisjuhla, jossa olimme mukana ilmanmuuta, sillä pappa laulaa ja on laulanut tuoss akuorossa jo monia monia vuosia. Seuraavaksi oli vuorossa Pohjoisamerikan Suomikuoron esiintymiset, harjoitukset ja konsertti. Aivan mahtavia muistoja, tällä kertaa myös pappa lauloi tässä(kin) kuorossa mukana. Aina niin ikävä tätä kuoroa, aika menee aina liian nopeasti kun olemme koossa. Seuraavaksi kai Suomessa tavataan?!  Papan kaksi siskoa oli myös täällä tuohon aikaan, hienoa että olivat täällä! 

Päivien ohjelmat olivat täysiä, ja ensimmäisen viikon olin myös yöt ystävämme Anjan luona kun meillä täällä kotona kaikki petipaikat olivat käytössä. 

Papan kanssa kävimme Miamin retkellä, siellä ihastelimme suuren maailman menoa

Tammikuussa mummolle kävi tapaturma ja hänen oikea ranteensa murtui ja joutui kipsiin. Kipua on ollut paljon ja apua hän on tarvinnut hurjan paljon. Onneksi auttajia on ollut. Kipsi saatiin pois jo viiden viikon kuluttua ja nyt on enää pelkkä tuki käytössä. 

Suureksi harmiksi ja säikähdykseksi myös papalle kävi ikävä tapaturma. Hän kaatui/kompastui ollessaan kävelyllä ja joutui sairaalaan viikoksi. Tämä aika oli meille kaikille todella raskasta ja rankkaa. Ensin toki siksi että ei heti tiedetty että tuliko millaisia vaurioita. Niitä selvitettiin ja kuvattiin monta kertaa. Toisekseen pappa kun ei ymmärrä/puhu englantia sanaakaan niin meidän oli koko ajan oltava yhteydessä sairaalaan ja tulkattava tilanteita. Sairaala oli erittäin hyvä ja hoito siellä myös. Myös eräs ihana suomalaishoitaja kävi pappaa tervehtimässä ja antoi aikaansa todella paljon. Onneksi meillä on täällä suuri ystäväjoukko, joka auliisti auttoivat. Huoli oli todella suuri. Monta unetonta ja rauhatonta yötä vietettiin ja olimme todella uupuneita ja väsyneitä kaikki. Monien muutosten ja tuntien puheluiden jälkeen lopputulos on se, että sairaanhoitaja Suomesta tuli hakemaan papan pois täältä takaisin Suomeen ja hän on nyt terveyskeskuksessa. Hengenhädässä hän ei ole, mutta seurataan vielä. 

Saamme kiittää vakuutusyhtiön todella toimivaa palvelua(on kyllä jo mummo ja pappa maksaneetkin yli 40 vuotta tätä matkavakuutusta ja ensimmäistä kertaa tuli käyttöä). Lisäksi suuri kiitos kuuluu meidän ihanille ystäville täällä Floridassa ja toki myös kotijoukoille Suomessa. Kiitos myös Taivaan Isälle joka antoi voimia ja myös niille jotka jaksoivat muistaa meitä rukouksissa! Paljon saimme kaikki oppia taas tästä tilanteesta, vaikka raskasta se olikin. 

Täällä nyt sitten ollaan mummon kanssa kahdestaan, mutta ohjelmaa kyllä riittää. Onneksi aurinkoa ja lämpöä on riittänyt. Tänään sain tavata rakkaan ystäväni Charloten kun hän tuli tänne Ohiossa tänne kevätlomalle. Kävimme ostoksilla ja rannalla, kiitos Carla!!

Päivä kerrallaan, niin se vain on edettävä. 

Autot ovat myös vaihtuneet meillä,nyt jo neljäs auto. Ilmastoinnin takia ovat menneet korjaukseen ja sinne ovat jääneet. On tullut kokemuksia erilaisista autoista. . 

Mutta paljon mukaviakin asioita on tapahtunut ja ihania ruokia olemme saaneet syödä ystävien luona ja tavata heitä. Mutta tällaisia terveisiä täältä, monta kokemusta rikkaampana. 

Uusi vuosi ja vanha vauhti

Niin se uusi vuosi vaihtui jälleen, lämpimissä tunnelmissa tällä kertaa. Olimme ystäväperheen kanssa ensin heidän luonaan valamassa tinat, tämän jälkeen olimme japanilaisessa Kimura-ravintolassa syömässä, jossa kokki valmisti tilaamamme ruuat silmiemme edessä. 

Ruokailu meni ihan hyvin, vaikka se oli 40 minuuttia myöhässä, vaikka meillä oli pöytävaraus. No, ei onneksi ollut niin vaarallista! 

Tämän jälkeen ajelimme Palm Beachin keskustaan väliveden rannalle. Siellä ihailimme maailman suurinta hiekasta tehtyä joulukuusta ja siihen rakennettua valo- ja musiikkishowta. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, myös lapsia. Odotukset olivat suuret ilotulituksen suhteen, sillä ne ovat perinteisesti olleet erittäin hienot. Suureksi ihmetykseksi ja mysteeriksi jäi, kun ilotulitusta ei tullutkaan. Emme tiedä syytä, toki selvisimme ilmankin, mutta harmitti etenkin lasten puolesta jotka olivat odottaneet kovin sitä hetkeä. 

Ohjelmaa on sitten riittänyt tästä eteenpäin myös, meillä on ollut vieraita ja olemme käyneet kylässä. Lisäksi meillä on käynyt putkimies kaksi kertaa ja kirkon kaitaliinat on pesty, silitystä vaille enää. Olen kyllä yrittänyt käydä joka päivä altaalla edes vähän, sen mikä on mahdollista. Autoakin on tullut ajeltua, vaikka meitä onkin nyt kolme kuskia. Nyt äiti on aika  kipeä, kai jossain flunssassa. Toivottavasti paranisi pian ja ei tarttuisi muihin. Tänään meillä taas oli vieraita "kevyellä lounaalla", ja sen jälkeen meillä oli vielä jälkiruoka ja kahvit. 

Vieraiden lähdettyä lähdimme itse kylään mummon serkun ja hänen vaimonsa luo,  jossa meillä oli maittava ateria aina alkupaloista  jälkiruokakahveihin asti. 

Tämä alkupala oli minun toiveeni, sillä se on aivan taivaallista artisokkapaistosta! Tätä saan aina täällä sukulaisten luona.  

Ajoin kotiin ja nyt on aika taas mennä nukkumaan että jaksaa huomenna. Huomenna on ainakin hieroja ja raamattupiirit kirkolla ja Lepokodilla ja papalla kuoroharjoitus. 

Terveisiä ja hyvää uutta vuotta!!