Lepokotia ja lettuja

Taas on päiviä hurahtanut aivan lennossa. Paljon täällä tapahtuu joka päivä, se on varmaa. Aamulla ei tiedä, mistä itsensä illalla löytää.  Mutta mukavaa se silti on! 

Torstaina oli Lepokodilla pitämässä raamattupiirin yhdessä erään lepokodille asukkaan kanssa, sillä pääpitäjämme on toisella rannikolla käymässä. Se meni oikein hyvin, lauloimme yhdessä, luin pari psalmia ja taas laulettiin. Lisäksi lepokodin asukas soitti kitaraa ja lauloi. Meillä oli oikein mukavaa. Illalla sitten vielä menimme irjan ja Martin luo syömään amerikkalaista joulukinkkua ja kasviksia. Hyvä ateria oli ja mitä parhaimmassa seurassa. 

Tänään lauantaina oli sitten erilainen päivä, kun itse itseni pyysin paistamaan lettuja kirkolle. Tänään oli meidän seurakuntien yhteistapahtuma John Prince-puistossa. Tarjolla oli makkaraa ja salaatteja, sekä lettuja. Meidän vastuulla oli letut. Niitä paistettiin kirkolla aamupäivällä 130 ja lisää sitten puistossa. Ihmisiä oli yli 200 paikalla, joten onneksi edes osa oli valmiina paistettuna! Kirkolla paistelimme yhdessä kanttorin ja pastorimme kanssa. Välillä  paistelin yksin kolmella pannulla kaasuhellalla ja samalla tein taikinaa uuteen erään. Tarkkana sai olla, mutta hyvin meni! 

Letut kävivät kaupaksi, ja kaikki meni. 

Illalla sitten tulin vielä papan kanssa kotiin kun äiti ja mummo lähtivät vaihteeksi ostoksille. Pappa jäi ottamaan palasta ja minä lähdin altaalle vielä suunnittelemaan huomista lepokodin hartautta. Ei ollenkaan huono ilma ja ympäristö! 

Joulu tullut on

Niin se koitin kauan odotettu joulu Floridassa! Tulimme tänne illalla 22.12. mummon, papan ja äidin kanssa. Isi on töissä joulun niin ei päässyt mukaan. Mukana oli vain 12 laukkua täynnä evästä, joten jouluaan se sieltä oli tulossa. Heti sunnuntaista alkaen on ollut ohjelmaa joka päivälle. Silloin olimme kirkossa aamulla ja sieltä suoraan Irjan ja Martin luona pyörähtämään. Tämän jälkeen jatkoimme matkaamme Syöttölään (Golden Corral) syömään, josta siirryimme naapurissa olevaan Walmart-kauppaan. Monilla muillakin oli samaa ohjelmaa, eikä,kaupassa tarvinnut olla yksin. Siellä vierähti tunti jos toinenkin. 

Jouluaattona aloitimme aamusta valmistelemaan eväitä,ja kattausta, sillä meitä oli yhteensä  kymmenen syöjää jouluaterialla iltapäivällä. Päivällä kävimme kuuntelemassa joulurauhanjulistuksen Bryant puistossa. Sen jälkeen kävimme kirjoittamassa autovuokraamossa paperit kuntoon ja siellä oli myös glögitarjoilu pipareineen ja torttuineen. 

Sieltä sitten kotiin ja viimeiset valmistelut ruokien osalta. Sitten jo vieraamme tulivatkin. Kaksi sukulaispariskuntaa ja yksi oikein läheinen ystäväpariskunta. Mukavaa oli yhdessä! 

Jouluaamuna sitten oli joulukirkkoon vuoro, ja siellä olikin meillä monta tehtävää. Mummo ja pappa olivat ovella toivottamassa tervetulleiksi kirkkovieraat, äiti sytytti alttarikynttilät ja minä, sekä ystäväni Charlotte ja hänen äitinsä säestivät minua joululauluissa joita lauloin messun aikana. Kirkon jälkeen oli vielä kirkkokahvit, siellä olimme toki apuna. 

Kirkolta lähdin sitten suoraan lepokodille, kun olin saanut kuulla, että eräs oikein rakas ystävärouva oli saanut jonkinlaisen aivoverenkiertohäiriön. Halusin mennä häntä heti tervehtimään. Hän kylä tunnisti minut, mutta ei osannut puhua suomea, vaan vastasi minulle kaiken englanniksi, vaikka puhuin suomea. On niin harmillinen mieli hänen puolestaan, sillä hän on ollut äärimmäisen tietäväinen ja hyvämuistinen kaikissa asioissa. Onneksi sain käydä hänen luonaan ja menen pian uudestaan. Toivon hänelle kaikkea hyvää. Sen jälkeen kiersin vielä muiden lepokodille ystävien huoneissa tervehtimässä ja laulamassa heidän toivomiaan joululauluja. Oli ihana tavata heitä kaikkia jotka olivat siellä!

Liput ovat puolitangossa vieläkin menehtyneen Bush-presidentin muistolle. 

Sieltä sitten sukulaispariskunta haki minut pois(äiti, mummo ja pappa jättivät minut lepokodille ja tulivat kotiin) ja sitten tulimme tänne kotiin ja syömään. Siinä vierähti taas aika ja nyt ollaan illassa. Huomenna olisi kai jossain kaupassa käynti, ainakin äidin mukaan. Saa nähdä miten toteutuu! 

Kuullaan taas ja terveisiä!

Lähtö usein haikeaa, paluu aina parempaa

Näin voisin kuvailla tunnelmia tällä hetkellä. Kuten jo entuudestaan tiedän, aika menee aina hurjaa vauhtia. Paljon sain nähdä ja kokea tälläkin retkellä. Eniten olen kiitollinen siitä, että olen saanut olla ehjänä ja terveenä ja tavata rakkaita ystäviä täällä Lepokodilla, Kirkolla ja ystävien kodeissa. 

Tiistaina sain nauttiva erityisen ihanasta seurasta Mian ja Marja-Liisan kanssa. Kiitos vielä siitä!!

Keskiviikkona kävin Lepokodilla iltapäivällä, istuin ja juttelin siellä muutaman tunnin. Ilta alkoi jo hämärtää, mutta ajelin vielä Irjan luo, kuten "rutiineihin" kuuluu. Pimeä ehti jo tulemaan enne lähtöä, mutta nyt onneksi muistin laittaa valot autossa päälle! Junakin meni sopivasti raiteillaan, joten hetki siinä istuttiin punaisissa valoissa. 

Torstaina sitten olikin vauhdikas päivä. Aamupäivällä olin uimassa (kuten miltei joka päivä jos ei ole ukkostanut). Sen jälkeen sain mennä Anja-ystävän luo lounaalle, lohta oli ruokana monien lisukkeiden kanssa. Sieltä sitten vauhdilla lepokodille raamattupiiriin, jossa päädyin laulamaan toivottuja lauluja miltei koko tunnin. Välillä hengähdin sen verran että luettiin psalmeja. Oli aivan ihanaa. Sen jälkeen kiitin vielä kaikkia asukkaita henkilökohtaisesti ja juttelin heidän kanssaan. Kello hujahti puolikahdeksaan kuin lennosta. En voinut sitten vielä olla menemättä Irjan luo vaikka oli jo melkein pimeää. Siellä söin iltapalaksi jogurtin ja sitten vähän ennen yhdeksää tulin kotiin. 

Tänään perjantaina yritin sitten tehdä viineistelysiivousta ja järjestystä. Siinä tunnustan olevani hieman osaamaton (vielä), mutta ehkä tässäkin lajissa harjoitus tekee mestarin. Kävin päivällä uimassa. Sen jälkeen menin pankkiin selvittämään kahta asiaa, joista kumpikaan ei selvinnyt. Irjan kanssa menimme sitten yhdessä käymään uudestaan siellä ja kaikki järjestyi hyvin. Onneksi apua aina on saatavilla!! Kävin myös Irjan kanssa vielä todella pikaisesti pyörähtämässä Lepokodilla tervehtimässä hänen ja minun yhteistä tuttua. Tämän jälkeen menimme vielä syömään yhdessä ja sain valita jälkiruuaksi kakkua hieman ajoissa syntymäpäiväni kunniaksi. Sen jälkeen menimme takaisin Irjan luo ja kalastin kaksi avocadoa puusta jotka tuon Suomeen. Ne vähän auttavat ikävään kun niitä syö siellä. Illalla kävin vielä kerran Publixissa ja uimassa. 

Vielä nyt illalla tein sellaistakin hullua, että keitin jäljelle jääneet perunat ja teen niistä sosetta. Paakstan soseen, ja jouluna sitten teen rieskoja. En henno heittää hukkaan ja tähän hätään en saanut niitä kenellekään annettua...

Joku muukin oli perjantaina iltapäivällä liikkeellä kuin minä.

Kohta nukkumaan että jaksaa huomenna matkustaa...

Kiitos kaikille teille jotka olette lukeneet ja kommentoineet kirjoituksiin. Kiitollinen ja iloinen mieli on tällä retkeilijällä. 

Aika kuluu

Viimeinen sunnuntai ja kirkko tällä reissulla oli eilen. Meillä oli oikein ihana kaksikielinen jumalanpalvelus ja sen jälkeen lihapullalounas. Menin aamulla jo 7.30 kirkolle ja hyvin sai ajan kulumaan hommia tehden kymmeneen asti kunnes kirkko alkoi. Tein salaatin, kastikkeen sille, leivät paikalleen, puolukkahillon laitoin astioihin ja kaikennäköistä muuta, mitä nyt keittiöhommiin kuuluu. Ai tosiaan, olihan minulla sen ruskean kastikkeen lämmitys ja kerman lisääminen ja maustaminen vielä myös! Kaasuhellaa käytin ensimmäistä kertaa myös elämässäni, eikä onneksi palanut pohjaan. Valtavan tehokas kyllä oli teho, että seuraavallakin kerralla uskallan käyttää!!

Keittiöhenkilöitä ja kirkkokansaa syömässä, kiitos Mia kuvista!!

Kaikki meni oikein hyvin, hengen ja ruumiin ruoka maittoi kaikille jotka olivat mukana. Sitten vielä oli toki tylsin osuus, sotkujen siivous. Sekin meni oikein mukavasti hyvässä seurassa, joten ei se niin uuvuttavaa ollenkaan ollut!! Kirkolta menin sitten suoraan lepokodille noin kahdelta ja olin siellä seitsemään asti illalla. Nautin valtavasti kun saan kuunnella vanhoja ja uudempiakin juttuja asukkailta, he ovat todellinen aarre tällä! Kahviaikaan lauloin muutaman virren ja muuten vietimme aikaa yhdessä. Nämä ovat niitä muistoja, joita en halua koskaan unohtaa ja myös siksi haluan viettää aikaa heidän kanssaan, kun se on vielä mahdollista. 

Lauantaina ja eilen sunnuntaina minua kiusasi voimakas kipukohtaus niskassa, enkä voinut ottaa vahvimpia lääkkeitä kun yöksi, koska muuten en olisi voinut ajaa autoa. Onneksi kuitenkin kylmägeeli, burana ja niskakauluri auttoivat sen verran päivällä että pystyin olemaan mukana tärkeissä ohjelmissa. 

Tänään olin sitten vain kotona, vielä oli sellainen hieman tokkurainen olo. Kävin sitten vain uimassa ja illalla Irjan luona, kuten ohjelmaan kuuluu. Eilen illalla kun tulin irjan luota, oli jo pimeää. Ihmettelin sitten Dixie highwayta ajaessani että miten minulla on niin pimeää auton ulkopuolella. Nooh, en ollut laittanut valoja päälle... kaikenlaista sitä sattuu tekevälle, onneksi huomasin puolivälissä matkaa... tänään illalla sitten jo muistin laittaa valot!! 

https://m.youtube.com/watch?v=wHyhn-rPUiE

Tähän loppuun lisään linkin lauluun Katso luontoa ja huomaa. Tämä laulu oli ollut presidentin kyselytunnin päätteeksi soitettu Prsidentti Sauli Niinistön toiveesta. En ollut aikaisemmin kuullut tätä, mutta nyt olen kuunnellut monta kertaa ja aina se jaksaa ilahduttaa! 

Kastiketta lihapullille ja kissanhiekkaa

Hei taas! Kahta samanlaista päivää ei ole, mutta toiset rutiinit pysyvät. Irjan luona olen joka päivä käynyt ja auttanut kaikennäköisiä hommissa mitä eteen on tullut. Eilen käytiin syömässä ensin, sen jälkeen ajeltiin Targettiin hakemaan Irjan autoon auringonsuojaa tuulilasiin. Sen jälkeen ajoimme Costcoon ostamaan jugurttia ja kissanhiekkaa kun Mirri ei kelpuuttanutkaan Publixin hiekkaa... Sieltä ajoin vielä Irjan luo ja kannoin ostokset sisään. Olen toistaiseksi pysynyt lupauksessani mummolle, etten aja pimeällä. Olen siis kotona joka ilta viimeistään kahdeksalta, ja se on hyvä. 

Tänään aamulla oli sitten varsinainen tulikoe kun tein ruskean kastikkeen puoliksi valmiiksi huomista kirkon lihapullalounasta varten. Se loppujenlopuksi onnistui kaiketi ihan hyvin, vain yhden sormen sain poltettua! Täällä kun ei tule kylmää vettä hanasta niin jäähdytin edellisenä yönä vettä rasioissa jotta sain kastikkeen nopeasti jäähtymään vedessä ja laitettua sitten sen jääkaappiin. Aamulla sitten lisään kerman ja vettä... hyvä tietysti opetella tätäkin lajia! 

Tänään aamulla heräsin ukkosen pamaukseen kun melkein seinät lensivät päälle. Uimaan en tänään uskaltanut mennä, niin ukkonen mylläsi. Iltapäivällä kävimme tervehtimässä Irjan kanssa Hilkka-ystävää ja vielä veimme Salvation Armyn keräykseen vanhoja tavaroita irjan luota. Takaisin tultuamme söimme irjan naapurin valmistamaa Republikaanisen tasavallan porsaskeittoa. Aika jännittäväähän se oli, mitta syötyä tuli. Nyt tulin juuri kotiin ja laitan valmiiksi huomisen tavarat, kirkolla lupasin olla jo 7.30. 

Kaikki kohdallaan

Viimepäivät ovat menneet mukavasti yksi toisensa jälkeen. Joka päivä olen käynyt uimassa aamupäivästä, pessyt pyykkiä ja silittänyt pestyjä liinoja. Päivittäin olen myös ajellut ympäriinsä autolla, onneksi reitit on tuttuja. Muutamassa kaupassa olen käynyt, mutta en niin suurta halua ja tarvetta ole kokenut tällä reissulla käyttää aikaa siihen. Sen sijaan olen saanut nauttia erinomaisista seuralaisesta lounaalla, kiitos Irja, Marja-Liisa ja Robert!! Huomenna taas mennään Irjan kanssa iltapäivällä. Lepokodilla olen miltei päivittäin vieraillut, tänään viimeksi olin raamattupiirissä. Aina yhtä antoisaa kuulla ja keskustella! 

Tänään kävin Aili-tädin ja Alexin haudalla, se ei ole ihan tässä lähellä, mutta hyvin meni ajelut. Sieltä ajoin Ross'in kautta ja kävin syömässä Chili's-nimisessä ravintolassa. Siellä joutui odottamaan täkäläisittäin kamalan kauan ruokaa, vaikka ravintola ei edes ollut täysi. No, sain kuitenkin syötyä ja sitten ajelin lepokodille. Irjan luona kävin sitten vielä illalla perinteiden mukaan ja juuri ennen kuin pimeä tuli, lähdin kotiin. Nyt katson televisiosta Brining Up Bates-ohjelmaa ja sitten nukkumaan. Huomenna täytyy käydä ruokakaupassa ja uimassa ja sit iltapäivällä Irjan kanssa syömässä ja Targetissa...

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa. 

Ai niin, yksi juhlan aihe on se, että viimein meidän kaupunginosa on saanut valmiiksi riittävät turvalaitteet tuohon lähellä olevaan junarataan, että junat ei enää huuda tästä illasta lähtien!! Yöllä havahtuu monta kertaa kun junan huuto kuuluu jo kaukaa...

Kiitos taas kommenteista, todellinen ilo lukea!!

Mahtavia muistoja

Olen saanut viettää täällä sellaisia päiviä, joita olen toivonut. Olen ollut kirkolla, lepokodilla ja Irjan luona. Eilen olin Irjan luona ja laitoimme päivällisen. Eräs tuttavarouva oli myös mukana syömässä. Katoin pöydän ja sain valita astiat ja muut oleelliset kattaukseen liittyvät osat!! 

Tänään sunnuntaina oli sitten rakkaan kirkon vuoro. Aamulla jo yhdeksältä alkoi palvelus. Olin virsissä esilaulajana ja vielä viittä vaille pastori Mia antoi minulle päivän tekstit jotka myös luin. Sen jälkeen oli kirkkokahvit. Viikon päästä meillä on jo viime vuodesta tuttu lihapullalounas. Ja arvatkaa kenelle iski nakki tehdä sinne noin 50-60 hengelle valmistaa ruskea kastike?!??! Ilmoittauduin pastorille aamulla avustajaksi keittiöön ja lupasin tehdä kaikkea muuta mutta en ruskeaa kastiketta. Mutta otan tämän hyvänä haasteena vastaan!! Minulta kun ei nuo kastikkeet oikein ole onnistuneet aiemmin. Harmi kun en tajunnut ottaa Maizenaa mukaan Suomesta, olisi samalla ollut myös gluteenitonta... Noh, ensivuonna osaan olla viisaampi asian suhteen ja ennakoida!! Sunnuntaina sitten nähdään mitä tuli vai tuliko mitään... täytyy soittaa mummolle ja kysyä ohjeita valmistukseen! 

Kirkon jälkeen ystävämme Robert lepokodilta pyysi minua ja Marja-Liisa ystävää syömään kanssaan rantaan Two Georges-nimiseen kalaravintolaan. Otimme kutsun kiitollisena vastaan ja ihailimme kun erilaiset alukset lipuivat ohi syödessämme. Kiitos vielä Robert!! 

Tämän jälkeen suuntasimme lepokodille, jossa keräsimme halukkaat kuuntelemaan juttuja lehdistä pitopalvelun juhlista ja kirjasta. Luin niitä ääneen ja lauloin lauluja ja virsiä, joita asukkaat toivoivat. Myös erään poisnukkuneen muistolle lauloin Karjalan kunnailla, sillä se oli aina hänen toivelaulunsa koska hän oli lähtöisin Karjalasta. Siinä aikaa vierähti mukavasti. Sitten olikin jo kahvin aika.  Siellä viihdyimme yhdessä keskustellen. Kahvin jälkeen kävin vielä erään ystävätädin huoneessa laulamassa ja lukemassa, sillä hän ei jaksanut tulla yhteiseen tapaamiseemme. Hän oli myös erittäin iloinen tästä! 

Lepokodilta sitten ajoin vielä Irjan luo ja istuin siellä jonkin aikaa. Sain mukaan avokadon puusta, nyt vain on maltettava odottaa että se pehmenee paperipussissa omenan kanssa. Juuri tulin kotiin, noin seitsemältä ennen kuin pimeä tulee... 

Kovin iloinen ja kiitollinen mieli jälleen! Jos ei täällä olisi näin montaa ystävää, olisin todella yksin. Mutta onneksi ei tarvitse olla yksin, vaan aina saa seuraa kun vain kysyy! Kiitos teille kaikille joiden kanssa saan täällä olla! 

Kiitos kun olette kommentoineet, ne piristävät mukavasti ja kertovat siitä, että joku lukee kuulumisia! 

Florida kutsui jälleen

Tänne sain jälleen kerran palata, aivan ihmeelliseltä se tuntuu. Kuin kotiin olisin tullut, tosin tällä kertaa olen matkalla yksin, eli perheen osalta koti ei ole sama. Kuumaa täällä riittää, eilen kun tulin, oli 37 astetta ja kosteus kaupan päälle. Lennot oli ajoissa, matka Miamista kesti ennätyksellisesti autolla vain tunnin ja autonvuokraus onnistui myös hyvin.

Kun olin tuonut matkalaukut kotiin sisälle, oli vielä lähdettävä kauppaan ostamaan evästä. Ensimmäinen tunnelma liikenteestä oli kaoottinen, sillä liikennevalot eivät toimineet kahdessa merkittävässä risteyksessä ja meitä autoilijoita oli valehtelematta satoja liikkeellä samaan aikaan samoissa risteyksissä. Onneksi jokainen pääsi vuorollaan, vaikka järjestys ei kovin mallikelpoisesti ollut. Täällä maassa on liian helppo luottaa liikennevaloihin järjestyksen osalta, mutta sitten kun ne eivät toimi, on tilanne aivan toinen. Kaikki kuitenkin meni lopulta hyvin. 

Aamulla heräsin ja keitin/söin puuron ja sitten lähdin uimaan. Toki siinä välissä oli tiedotustilaisuus koti-Suomeen kuinka yö oli mennyt. Altaalla sain olla ihan yksin, vain talonmies kävi tervehtimässä ja toivotti tervetulleeksi. Uimisen jälkeen aloin kiireesti valmistamaan jauhelihakeittoa, sillä olin luvannut mennä Irjan luokse jo päivällä hyvissä ajoin. Irjalla on nykyään kolme "villikissaa" joista yksi käy myös sisällä nukkumassa. Muuten he ovat ja syövät ulkona. Irjalta lähdin sitten rakkaalle lepokodille tervehtimään uskollisia ystäviäni. Kaksi tärkeää ystävää oli saanut kutsun Taivaan kotiin sitten viimenäkemän. Heitä on ikävä. Onneksi kuitenkin monta ystävää on vielä täällä ja heitä olisiko tavata raamattupiirissä tänään. Sieltä sitten ajelin kotiin ja nyt laitoin tiskikoneen päälle. Yllättävän hiljainen kapistus verrattuna muihin koneisiin joita tässä maassa olen käyttänyt! 

Eilen minua odotti täällä uusittu keittiö ja kukkalähetys perheeltä. Täällä siis kaikki hyvin ja kiitollinen mieli!