Tänään oikeastaan melkein koko päivä vierähti kirkolla. Aamulla olimme ensin yhdeksältä suomalaisessa ja yhdeltätoista englanninkielisessä jumalanpalveluksessa. Minulla oli lauluvuoro.
Ystäväperheemme tuli takaisin Chigacosta ,jossa olivat muutaman päivän. Ystäväni oli soittamassa eräässä kilpailussa viulua ja sai kunniamaininnan omassa sarjassaan. Todella upea suoritus!
Syötiin yhdessä ja sitten menimme jälleen kirkolle. Nyt oli vuorossa konsertti Einon,papin ja ystäväni kanssa. Hyvin meni sekin ja oli taas kokemus.
Nyt taas kotona. Huomenna saan tehdä jotain sellaista,jota en ole (ainakaan paljoa) tehnyt aiemmin täällä Floridassa. Saan mennä hoitamaan 4kk ikäistä vauvaa;). Saas nähdä,miten käy..
Terveisiä!.
sunnuntai 29. joulukuuta 2013
lauantai 28. joulukuuta 2013
Viimehetkiä
Pilvistä ja lämmintä. Siinä on säätila tällä hetkellä.
Eilen olimme kirkolla harjoittelemassa lauluja sunnuntaita varten. Kaksi jumalanpalvelusta ja yksi konsertti,joissa vierailen.
Sen jälkeen tultiin kotiin ja syötiin. Mummo ja pappa nukkuivat päiväunet ja minä purin ostoskasseja. Täällä on tosihuonot valikoimat esim. mekkoja,mutta onhan se ymmärrettävää,että jouluksi on ostettu kaikki kaupat tyhjiksi vähänkään paremmista mekoista. Hinnat ovat myös nousseet, johtuu varmaan maan heikohkosta taloustulanteesta...
Pyykkiä olen pessyt muutamaan kertaan ja nytkin ystävä (pyykkikone) suorittaa pesutehtävää.
Kohta lähdetään liikenteeseen. Toivottavasti aurinko paistaa iltapäivällä;)
Eilen olimme kirkolla harjoittelemassa lauluja sunnuntaita varten. Kaksi jumalanpalvelusta ja yksi konsertti,joissa vierailen.
Sen jälkeen tultiin kotiin ja syötiin. Mummo ja pappa nukkuivat päiväunet ja minä purin ostoskasseja. Täällä on tosihuonot valikoimat esim. mekkoja,mutta onhan se ymmärrettävää,että jouluksi on ostettu kaikki kaupat tyhjiksi vähänkään paremmista mekoista. Hinnat ovat myös nousseet, johtuu varmaan maan heikohkosta taloustulanteesta...
Pyykkiä olen pessyt muutamaan kertaan ja nytkin ystävä (pyykkikone) suorittaa pesutehtävää.
Kohta lähdetään liikenteeseen. Toivottavasti aurinko paistaa iltapäivällä;)
torstai 26. joulukuuta 2013
...
Päivä on jo takana,se muistoihin nyt jää...
Vauhtia ei kyllä puutu,varsinkin kun mummo ja pappa ovat ohjelmoimassa tuttavien kanssa;). Tänään käytiin jo ekassa kylässä syömässä,kutsuja olisi joka päivälle,mutta kaikissa ei ehditä käymään. Kaupoissakin käytiin kun täällä ei vietetä tapaninpäivää eikä siis ole pyhäpäivä.
Äiti ja mummo ostivat "muutamia" pöytäliinoja ja minä papan kanssa kävin sillä aikaa ostamassa kortteja muutaman ja donitsilla. Minä ostin muutamia lastenvaatteita ja pari mekkoa itselleni.
Nyt jo alkaa taas väsyttämään ja on aika mennä nukkumaan.
Nyt pappi soittaa sunnuntain lauluista. On mentävä keskustelemaan.
Vauhtia ei kyllä puutu,varsinkin kun mummo ja pappa ovat ohjelmoimassa tuttavien kanssa;). Tänään käytiin jo ekassa kylässä syömässä,kutsuja olisi joka päivälle,mutta kaikissa ei ehditä käymään. Kaupoissakin käytiin kun täällä ei vietetä tapaninpäivää eikä siis ole pyhäpäivä.
Äiti ja mummo ostivat "muutamia" pöytäliinoja ja minä papan kanssa kävin sillä aikaa ostamassa kortteja muutaman ja donitsilla. Minä ostin muutamia lastenvaatteita ja pari mekkoa itselleni.
Nyt jo alkaa taas väsyttämään ja on aika mennä nukkumaan.
Nyt pappi soittaa sunnuntain lauluista. On mentävä keskustelemaan.
keskiviikko 25. joulukuuta 2013
Loungessa
Huomenta!
Aamu lähti käyntiin 4.30 ja aamutoimet tuli hoidettua. Laukut ja meidän tsekattiin jo eilen illalla sisään äidin toimesta. Aamupalan söimme hotellissa,oli ihan ok. Nyt odotamme täällä Finnairin loungessa ja syömme vaihteeksi.
No, matka jatkuu...
Kiitos jo saapuneista kommenteista,voi kun pääsisin lukemaan niitä tuleviakin. Voi kyllä mennä joulun jälkeiseen aikaan,sillä emme välttämättä saa nettiyhteyttä vielä maanantaina kun on muutakin tekemistä;).
Tää postaus piti tulla hki-vantaa lentokentältä. No ompahan nyt julkaistu.
KATSO MYÖS EDELLINEN POSTAUs;)
Aamu lähti käyntiin 4.30 ja aamutoimet tuli hoidettua. Laukut ja meidän tsekattiin jo eilen illalla sisään äidin toimesta. Aamupalan söimme hotellissa,oli ihan ok. Nyt odotamme täällä Finnairin loungessa ja syömme vaihteeksi.
No, matka jatkuu...
Kiitos jo saapuneista kommenteista,voi kun pääsisin lukemaan niitä tuleviakin. Voi kyllä mennä joulun jälkeiseen aikaan,sillä emme välttämättä saa nettiyhteyttä vielä maanantaina kun on muutakin tekemistä;).
Tää postaus piti tulla hki-vantaa lentokentältä. No ompahan nyt julkaistu.
KATSO MYÖS EDELLINEN POSTAUs;)
Kun joulu on
Joulua on juhlittu ja vietetty eilen ja tänään. Olimme eilen kirkossa ja ystäväni kanssa esitimme musiikkia laulaen ja viulua soittaen. Ennen kirkkoa olimme äidin kanssa yllätys yllätys vuelä viimehetken ostoksilla kun täällä on tänään 25.12. Kaupat kaikki kiinni.
Kolme matkalaukkuamme kinkkuineen ja perunalaatikoineen kiertelivät kolme päivää maailmalla. Eilen illalla vihdoin ne tulivat. En ilmoittautunut vapaaehtoiseksi kinkunmaistajaksi. Äiti ja pappa kyllä maistoivat ja vielä ovat hengissä. Taidan kuitenkin silti jättää välistä.
Aattoiltaa vietimme sukulaisten luona ja muutama pehmeä pakettikin tuli avattua. Tänä aamuna olimme jälleen kirkossa kuulemassa joulunsanomaa. Sen jälkeen ajelimme rantaan katselemaan maisemia. Oli voimakas tuuli ja aallot olivat melko korkeita. Haivaarakin oli.
Nyt tultiin kotiin ja odotellaan tuttuja vieraita syömään iltapäivällä. Nyt on vähän raivattava huonetta että kehtaa muillekin esitellä.
Kuulemisiin!
Kolme matkalaukkuamme kinkkuineen ja perunalaatikoineen kiertelivät kolme päivää maailmalla. Eilen illalla vihdoin ne tulivat. En ilmoittautunut vapaaehtoiseksi kinkunmaistajaksi. Äiti ja pappa kyllä maistoivat ja vielä ovat hengissä. Taidan kuitenkin silti jättää välistä.
Aattoiltaa vietimme sukulaisten luona ja muutama pehmeä pakettikin tuli avattua. Tänä aamuna olimme jälleen kirkossa kuulemassa joulunsanomaa. Sen jälkeen ajelimme rantaan katselemaan maisemia. Oli voimakas tuuli ja aallot olivat melko korkeita. Haivaarakin oli.
Nyt tultiin kotiin ja odotellaan tuttuja vieraita syömään iltapäivällä. Nyt on vähän raivattava huonetta että kehtaa muillekin esitellä.
Kuulemisiin!
maanantai 23. joulukuuta 2013
Yhteydet kunnossa
Hei vaan!
Nettiyhteys saatiin tänään vaivalla,mutta meidän papan tuntien ei periksi anneta näissä tietotekniikka-asioissa ennen kuin kaikki toimii.
No, perille päästiin pitkän ja melko vaivalloisenkin matkan jälkeen. 3/8 laukusta jäi jonnekin seikkailemaan ja nyt jännitetään saadanko kinkkua jouluksi vai ei. Kinkku ja perunalaatikko kun seikkailevat jossain Lontoossa päin tällä hetkellä;). Laukkujen myöhästymisilmoituksen tekemiseen meni paljon aikaa eilen illalla.
Tänään käytiin sukulaisten luona,kaupoissa (mummo on/oli huolissaan kun ei ole joulukoristeita juurikaan). No,nyt on. Tekokuusi kai ostetaan vielä huomenna, tuodaan se sitten Suomeen. Tämän osalta tosin etaintä jatkuu,sillä äitiä ei miellyttänyt yhden kaupan valikoima.
Muuten täällä kaikki ennallaan,pyykkiäkin pesin jo kaksi koneellista.
Täällä muuten monimkauppa auki 24/7. Voi siis mennä ilman ruuhkaakin ostoksille;). Siinä taas Amerikan mallia Suomelle ja Prismoille,joihin ihmiset vauhkoina jonottavat vielä viime hetkellä kun kaupat menee kiinni;).
Nyt on aika mennä nukkumaan ja huomenna viettää jouluaattoa.
Terveisiä!
Nettiyhteys saatiin tänään vaivalla,mutta meidän papan tuntien ei periksi anneta näissä tietotekniikka-asioissa ennen kuin kaikki toimii.
No, perille päästiin pitkän ja melko vaivalloisenkin matkan jälkeen. 3/8 laukusta jäi jonnekin seikkailemaan ja nyt jännitetään saadanko kinkkua jouluksi vai ei. Kinkku ja perunalaatikko kun seikkailevat jossain Lontoossa päin tällä hetkellä;). Laukkujen myöhästymisilmoituksen tekemiseen meni paljon aikaa eilen illalla.
Tänään käytiin sukulaisten luona,kaupoissa (mummo on/oli huolissaan kun ei ole joulukoristeita juurikaan). No,nyt on. Tekokuusi kai ostetaan vielä huomenna, tuodaan se sitten Suomeen. Tämän osalta tosin etaintä jatkuu,sillä äitiä ei miellyttänyt yhden kaupan valikoima.
Muuten täällä kaikki ennallaan,pyykkiäkin pesin jo kaksi koneellista.
Täällä muuten monimkauppa auki 24/7. Voi siis mennä ilman ruuhkaakin ostoksille;). Siinä taas Amerikan mallia Suomelle ja Prismoille,joihin ihmiset vauhkoina jonottavat vielä viime hetkellä kun kaupat menee kiinni;).
Nyt on aika mennä nukkumaan ja huomenna viettää jouluaattoa.
Terveisiä!
lauantai 21. joulukuuta 2013
250 kg ja matka alkakoon!
Juna lähti 14.17 paikallista aikaa Jyväskylsätä. Minä,mummo ja pappa sen mukana. Viimeiset touhotukset ja pakkaaminen suoritettiin vielä tänä aamuna. Kerkesin siinä lomassa pestä kaksi koneellista pyykkiä,eihän pyykkikoria voi rasittaa likaisilla pyykeillä näin joulun aikaan.
Edelleen siis junassa. Pappa nukahti 2 min lähdön jälkeen ja mummo tapasi "tutun" rouvan aivan sattumalta. Niin. Mihinkä sitä olisikaan mahdollista mennä niin ettei olisi tuttuja;)? No, eipä ole yksinäistä ja vierasta.
Helsingin rautatieasemalta matkaamme lentokentän vierelle hotelliin ja aamulla lento lähtee kohti Heathrown lentokenttää ja sieltä edelleen Miamiin. Pitkä matka on tiedossa ja niska on jo tänään "mukavasti" jäytänyt kipua. No,jospa se siitä. Ehkä jääpussin voi pyytää sitten avuksi jos tarve vaatii.
250kg matkalaukkuja ja äiti tulevat isin kyydilla pakettiautolla perässä. Omat eväät kun on oltava mukana;)! Meillä on nyt vain omat käsimatkatavarat.
En tiedä milloin nettiyhteys on seuraavan kerran käytössä,mutta toivon teille kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua!
Edelleen siis junassa. Pappa nukahti 2 min lähdön jälkeen ja mummo tapasi "tutun" rouvan aivan sattumalta. Niin. Mihinkä sitä olisikaan mahdollista mennä niin ettei olisi tuttuja;)? No, eipä ole yksinäistä ja vierasta.
Helsingin rautatieasemalta matkaamme lentokentän vierelle hotelliin ja aamulla lento lähtee kohti Heathrown lentokenttää ja sieltä edelleen Miamiin. Pitkä matka on tiedossa ja niska on jo tänään "mukavasti" jäytänyt kipua. No,jospa se siitä. Ehkä jääpussin voi pyytää sitten avuksi jos tarve vaatii.
250kg matkalaukkuja ja äiti tulevat isin kyydilla pakettiautolla perässä. Omat eväät kun on oltava mukana;)! Meillä on nyt vain omat käsimatkatavarat.
En tiedä milloin nettiyhteys on seuraavan kerran käytössä,mutta toivon teille kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua!
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Jollei jouluna ole lunta...
Voiko joulupukki tullakaan?
Joulu tulee, enää neljä viikkoa! Ei sitä kyllä uskoisi todeksi, vastahan koulukin alkoi ja syyslomaa vietettiin. Koulussa on tällä hetkellä erittäin hektistä ja lisäksi olen lupautunut moneen mukaan vielä muutamaksi viikoksi.
Välillä tuntuu, että enää ei jaksa. On vaikeaa yrittää tehdä läksyjä ja muita koulujuttuja kun tietää ,etteivät ne tekemällä lopu. Niinä hetkinä voi vain ajatella ja toimia hetki kerrallaan.
Hieman otsikkoon viitaten, tämä(kään) joulu ei tule vietetyksi kotona tai edes Suomessa. Viime joulun saimme viettää sukulaisten luona Ruotsissa. Tänä jouluna ilmasto ja miljöö ovat jokseenkin erilaiset. Menemme Floridaan joulua viettämään. Siellä ei ole lunta,mutta kaikkea muuta kyllä. Joulukrääsää pursuaa joka tuutista ja jouluvalojen määrää ei voi laskea. Niitä on valtavasti.
Vielä on kuitenkin jaksettava ahertaa koulussa ja musiikin parissa. Toivon terveyttä ja voimia tuleviin viikkoihin.
Odottelevin tunnelmin hyvää viikkoa;)!
Joulu tulee, enää neljä viikkoa! Ei sitä kyllä uskoisi todeksi, vastahan koulukin alkoi ja syyslomaa vietettiin. Koulussa on tällä hetkellä erittäin hektistä ja lisäksi olen lupautunut moneen mukaan vielä muutamaksi viikoksi.
Välillä tuntuu, että enää ei jaksa. On vaikeaa yrittää tehdä läksyjä ja muita koulujuttuja kun tietää ,etteivät ne tekemällä lopu. Niinä hetkinä voi vain ajatella ja toimia hetki kerrallaan.
Hieman otsikkoon viitaten, tämä(kään) joulu ei tule vietetyksi kotona tai edes Suomessa. Viime joulun saimme viettää sukulaisten luona Ruotsissa. Tänä jouluna ilmasto ja miljöö ovat jokseenkin erilaiset. Menemme Floridaan joulua viettämään. Siellä ei ole lunta,mutta kaikkea muuta kyllä. Joulukrääsää pursuaa joka tuutista ja jouluvalojen määrää ei voi laskea. Niitä on valtavasti.
Vielä on kuitenkin jaksettava ahertaa koulussa ja musiikin parissa. Toivon terveyttä ja voimia tuleviin viikkoihin.
Odottelevin tunnelmin hyvää viikkoa;)!
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Vähiin käy ennenkuin loppuu
Johan on aika mennyt nopeasti. Välillä mukavissa merkeissä ja välillä vähemmän mukavissa. No, aika aikaansa kutakin ja eihän tänne voi tulla takasin jos täältä ei joskus lähde välillä pois.
Viikon varrelta vielä jotain juttuja.
To 4.7. Oli siis itsenäisyyspäivä ja sitä olemme aikaisempina vuosina juhlistaneet menemällä rannalle katselemaan ilotulituksia. Minusta ei kuitenkaan ollut lähtijäksi yhtään mihinkään,sillä olin ihan voimaton särystä ja lääkkeistä. Illan hämärtyessä ilotulitteiden pauke alkoi joka puolella ja ihailimme niitä ikkunoista. Yhdeksän aikaan alkoi kaupungin oma ilotulitus ja näimme sen kuin paraatipaikalta omilta ulkorappusiltamme. Raikkaat värit ja muodot seikkalivat taivaalla puolituntia ja näky oli vähintään yhtä hieno kuin Disneyssä viikkoa aiemmin;). Onneksi edes sen verran siis pääsimme mukaan juhlaan!
Eilen sunnuntaina oli muistojumalanpalvelus kirkolla ja se oli täkäläisittäin hyvin kaunis tilaisuus. Minun osinkoa olivat laulut ja isi luki päivän tekstin. Olimme myös englanninkielisessä palveluksessa ja sekin meni ihan mukavasti. Kirkolta tulimme kotiin ja käytiin uimassa ja syötiin kotiruokaa,jota isi oli tehnyt. Illalla kävimme vielä ajelulla ja parissa kaupassa.
Nyt aamulla olemme raivailleet ja siivonneet,kohta pitäisi katonkorjaajan tulla korjaamaan floridahuoneen kattoa. Perinteisiä. lähtöhommia siis.
Huomenna en enää lupaa kirjoittaa,tekemsitä on muutenkin tarpeeksi.
Olen kiitollinen,että jälleen sain valtavan määrän uusia kokemuksia matkalta ja toivon,että taas joku päivä saan tulla takaisin.
Kiitos teille kaikille,jotka olette lukeneen näitä kirjoituksiani ja kommentoineet.
Terveisiä!
Viikon varrelta vielä jotain juttuja.
To 4.7. Oli siis itsenäisyyspäivä ja sitä olemme aikaisempina vuosina juhlistaneet menemällä rannalle katselemaan ilotulituksia. Minusta ei kuitenkaan ollut lähtijäksi yhtään mihinkään,sillä olin ihan voimaton särystä ja lääkkeistä. Illan hämärtyessä ilotulitteiden pauke alkoi joka puolella ja ihailimme niitä ikkunoista. Yhdeksän aikaan alkoi kaupungin oma ilotulitus ja näimme sen kuin paraatipaikalta omilta ulkorappusiltamme. Raikkaat värit ja muodot seikkalivat taivaalla puolituntia ja näky oli vähintään yhtä hieno kuin Disneyssä viikkoa aiemmin;). Onneksi edes sen verran siis pääsimme mukaan juhlaan!
Eilen sunnuntaina oli muistojumalanpalvelus kirkolla ja se oli täkäläisittäin hyvin kaunis tilaisuus. Minun osinkoa olivat laulut ja isi luki päivän tekstin. Olimme myös englanninkielisessä palveluksessa ja sekin meni ihan mukavasti. Kirkolta tulimme kotiin ja käytiin uimassa ja syötiin kotiruokaa,jota isi oli tehnyt. Illalla kävimme vielä ajelulla ja parissa kaupassa.
Nyt aamulla olemme raivailleet ja siivonneet,kohta pitäisi katonkorjaajan tulla korjaamaan floridahuoneen kattoa. Perinteisiä. lähtöhommia siis.
Huomenna en enää lupaa kirjoittaa,tekemsitä on muutenkin tarpeeksi.
Olen kiitollinen,että jälleen sain valtavan määrän uusia kokemuksia matkalta ja toivon,että taas joku päivä saan tulla takaisin.
Kiitos teille kaikille,jotka olette lukeneen näitä kirjoituksiani ja kommentoineet.
Terveisiä!
lauantai 6. heinäkuuta 2013
Aika vierii
Hei!
Taas ollaan jo lauantaissa ja aika rientää. Olkapäässä ei onneksi kipua ole juuriollut,mutta turvotusta vieläkin on jonkun verran. Nestettä kerkesi siis jonkun verran kerääntymään,ennen kipeytymistä. Maanantaina menen uudestaan lääkäriin ja tulen saamaan Suomessa fysioterapiaa. Eilen olin ihan tokkurassa lääkkeistä,mutta silti olin jo taas Lepokodilla. Se vei ajatuksia muualle. Olin siellä sairaspuolella klo 11 papin mukana ehtoollistilaisuudessa ja lauloin pari laulua,isi oli mukana myös ja hän luki tekstin. Tilaisuuden jälkeen pääsimme juuri autolle kun yksi työntekijöistä juoksi peräämmeja hätääntyneenä kysyi että voisinko tulla kahvihetkeen laulamaan. Jokunoli joutunut perumaan tulonsa. No,eihän siinä muuta kun kotiin pariksi tunniksi (nukkumaan) olo oli aika väsynyt. Kuitenkin taas lähdettiin.
Lepokodilla on siis kaksi "osastoa" toinen on vähän kuin meidän terveyskeskus ja toinen on sellainen, jossa asukkailla on omat huoneet ja vessat,mutta muut tilat on yhteisiä. Menin siis nyt "itsestäänasuvien" kahviaijalle laulamaan. Minua säesti tuttu setä harmonikalla ja eräällä asukkaalla oli myös syntymäpäivä. Häntä toki onnittelimme laululla! Lopuksi kävin myös tervehtimässä tuttua pariskuntaa heidän huoneessan. Oli jälleen mukava hetki,kun sain olla toisille iloksi.;).
Loppuilta meni paissa kaupassa,apteekissa ja ruokakaupassa. Minä tosin odottelin aika monessa paikassa autossa,sillä en jaksanut kävellä paljoa. Moolissa(ostoskeskuksessa) käytiin syömässä, äiti pitsaa,isi aasialaista ja minä terveyslettua,jonka sisällä oli vain kasviksia;). Olen aika monena päivänä ihan huomaamattani syönyt vain kasvisruokia, pääasiassa salaattia...
Tänään aamulla isi ja äiti kävivät asioilla ja minä jäin kotiin vessanpesuun. Pesin kaikki silkkikukat ammeessa 99,9% bakteerit hävittävällä aineella. Kyllä tuli puhdasta. Ja toki pöydän ja pöntön ja ja ja...
Kolmen jälkeen mentiin isin kanssa käymään kirkolla sopimaan huomisia lauluja. Jumalanpalveluksen yhteydessä on pitkäikäisen New Yorkissa palvelleen pastorin siunaustilaisuus ja sitten vielä enlanninkielinen palvelus erikseen. Nykyinen pappimme täällä Floridassa on aivan ihana,reipas ja rehti! Kiitos siis myös hänelle että saamme olla mukana kirkon toiminnassa. Samalla reissulla kävimme tarkistamassa sukulaistemme talon,että kaikki on ok. Kasteltiin kukkia jne.
Nyt kun tulimme kotiin,minä pesin vessaa loppuun ja kohta on aloitettava kääretorttujen teko huomista kirkkoa varten...
Kuulimme juuri Suomesta,että ystäviemme vauva oli joutunut äkillisesti sairaalaan. Pidetään heidät rukouksissa!
Kaikille paljon terveisiä!
Taas ollaan jo lauantaissa ja aika rientää. Olkapäässä ei onneksi kipua ole juuriollut,mutta turvotusta vieläkin on jonkun verran. Nestettä kerkesi siis jonkun verran kerääntymään,ennen kipeytymistä. Maanantaina menen uudestaan lääkäriin ja tulen saamaan Suomessa fysioterapiaa. Eilen olin ihan tokkurassa lääkkeistä,mutta silti olin jo taas Lepokodilla. Se vei ajatuksia muualle. Olin siellä sairaspuolella klo 11 papin mukana ehtoollistilaisuudessa ja lauloin pari laulua,isi oli mukana myös ja hän luki tekstin. Tilaisuuden jälkeen pääsimme juuri autolle kun yksi työntekijöistä juoksi peräämmeja hätääntyneenä kysyi että voisinko tulla kahvihetkeen laulamaan. Jokunoli joutunut perumaan tulonsa. No,eihän siinä muuta kun kotiin pariksi tunniksi (nukkumaan) olo oli aika väsynyt. Kuitenkin taas lähdettiin.
Lepokodilla on siis kaksi "osastoa" toinen on vähän kuin meidän terveyskeskus ja toinen on sellainen, jossa asukkailla on omat huoneet ja vessat,mutta muut tilat on yhteisiä. Menin siis nyt "itsestäänasuvien" kahviaijalle laulamaan. Minua säesti tuttu setä harmonikalla ja eräällä asukkaalla oli myös syntymäpäivä. Häntä toki onnittelimme laululla! Lopuksi kävin myös tervehtimässä tuttua pariskuntaa heidän huoneessan. Oli jälleen mukava hetki,kun sain olla toisille iloksi.;).
Loppuilta meni paissa kaupassa,apteekissa ja ruokakaupassa. Minä tosin odottelin aika monessa paikassa autossa,sillä en jaksanut kävellä paljoa. Moolissa(ostoskeskuksessa) käytiin syömässä, äiti pitsaa,isi aasialaista ja minä terveyslettua,jonka sisällä oli vain kasviksia;). Olen aika monena päivänä ihan huomaamattani syönyt vain kasvisruokia, pääasiassa salaattia...
Tänään aamulla isi ja äiti kävivät asioilla ja minä jäin kotiin vessanpesuun. Pesin kaikki silkkikukat ammeessa 99,9% bakteerit hävittävällä aineella. Kyllä tuli puhdasta. Ja toki pöydän ja pöntön ja ja ja...
Kolmen jälkeen mentiin isin kanssa käymään kirkolla sopimaan huomisia lauluja. Jumalanpalveluksen yhteydessä on pitkäikäisen New Yorkissa palvelleen pastorin siunaustilaisuus ja sitten vielä enlanninkielinen palvelus erikseen. Nykyinen pappimme täällä Floridassa on aivan ihana,reipas ja rehti! Kiitos siis myös hänelle että saamme olla mukana kirkon toiminnassa. Samalla reissulla kävimme tarkistamassa sukulaistemme talon,että kaikki on ok. Kasteltiin kukkia jne.
Nyt kun tulimme kotiin,minä pesin vessaa loppuun ja kohta on aloitettava kääretorttujen teko huomista kirkkoa varten...
Kuulimme juuri Suomesta,että ystäviemme vauva oli joutunut äkillisesti sairaalaan. Pidetään heidät rukouksissa!
Kaikille paljon terveisiä!
torstai 4. heinäkuuta 2013
Sairastuvalta hei!
En minäkään sitten selvinnyt ihan niin vähällä kolarista. Eilen alkoiyllättäen äärimmäisen kova kipu oikeassa olkapäässä ja niskassa. Itkin ja valitin. Oli kamalaa. (Enkä yleensä mielestäni valita ihan pienestä kivusta). Otin äidille määrättyjä lääkkeitä,joita hän oli saanut kolarin aiheuttamiin kiputiloihin kolarin jälkeen.
Lääkärit kyllä sanoivat jo sairaalassa,että kaikki ei välttämättä ilmene hetija näin oli siis minun kohdallani. Keho taisteli vammaa vastaan näin monta päivää. Ei siis auttanut muu kuin ottaa illalla lääkkeitä ja lääkerasvaa. Yöllä näin ankkoja sängyssä ja kielsin isiä tuomasta niitä lisää. Taisivat lääkkeet tehota...
Aamulla kuitenkin kipu alkoi taas yltyä ja lähdettiin lääkäriin. Ihan lähellämme on yksityinen lääkäriasema ja siellä ei ollut paljoa jonoa. He eivät meinanneet ensin ottaa meitä sisään kun vakuutusyhtiöstä piti saada varmuus,että saavat rahat. Siis raha ensin sitten hoito. Se on Amerikkaa.
No isi taiteili puhelimessä puolituntia ja pääsin jonoon. Hoitaja otti perustiedot tlös ja käski odottamaan lääkäriä. Lääkäri tuli ja kysyi "no M. Mitäs sinä täällä teet,nähtiin viime sunnuntaina kirkossakin." Hän siis puhui suomea! Aivan loistavaa! Hän tutki,taivutteli jalkoja ja käsiä. Lopuksi määräsi röngeniin. Ainakin 12 kuvaa otettiin. Diagnoosi oli revähtymä niskassa ja se säteilee myös olkapäähän. Sain lisää lääkkeitä ja turvotusta lieventämään määräyksen pitää jääpussia olkapäällä. Ei saa nostella mitään ja maanantaina uudestaan lääkärin tarkastukseen.
Että näin. No,voisihan sitäolla pahempaakin,mutta kyllä harmittaa. Lääkket on niin vahvoja,etten jaksa mitään ylimääräistä... Toivottavasti saan nukuttua,sehän se paras lääke on;). Onnea on myös että vanhemmat ovat läsnä ja auttavat.
Ps. Edellinen postaus oli siis isin kirjoittama. Se vaan katkesi jostain syystä eli teksti loppui vähän hassusti. Taisi siitä kuitenkin jotain kuvaa saada,mitä täällä on ollut...
Kiitos taas teille kommentoineille!
Lääkärit kyllä sanoivat jo sairaalassa,että kaikki ei välttämättä ilmene hetija näin oli siis minun kohdallani. Keho taisteli vammaa vastaan näin monta päivää. Ei siis auttanut muu kuin ottaa illalla lääkkeitä ja lääkerasvaa. Yöllä näin ankkoja sängyssä ja kielsin isiä tuomasta niitä lisää. Taisivat lääkkeet tehota...
Aamulla kuitenkin kipu alkoi taas yltyä ja lähdettiin lääkäriin. Ihan lähellämme on yksityinen lääkäriasema ja siellä ei ollut paljoa jonoa. He eivät meinanneet ensin ottaa meitä sisään kun vakuutusyhtiöstä piti saada varmuus,että saavat rahat. Siis raha ensin sitten hoito. Se on Amerikkaa.
No isi taiteili puhelimessä puolituntia ja pääsin jonoon. Hoitaja otti perustiedot tlös ja käski odottamaan lääkäriä. Lääkäri tuli ja kysyi "no M. Mitäs sinä täällä teet,nähtiin viime sunnuntaina kirkossakin." Hän siis puhui suomea! Aivan loistavaa! Hän tutki,taivutteli jalkoja ja käsiä. Lopuksi määräsi röngeniin. Ainakin 12 kuvaa otettiin. Diagnoosi oli revähtymä niskassa ja se säteilee myös olkapäähän. Sain lisää lääkkeitä ja turvotusta lieventämään määräyksen pitää jääpussia olkapäällä. Ei saa nostella mitään ja maanantaina uudestaan lääkärin tarkastukseen.
Että näin. No,voisihan sitäolla pahempaakin,mutta kyllä harmittaa. Lääkket on niin vahvoja,etten jaksa mitään ylimääräistä... Toivottavasti saan nukuttua,sehän se paras lääke on;). Onnea on myös että vanhemmat ovat läsnä ja auttavat.
Ps. Edellinen postaus oli siis isin kirjoittama. Se vaan katkesi jostain syystä eli teksti loppui vähän hassusti. Taisi siitä kuitenkin jotain kuvaa saada,mitä täällä on ollut...
Kiitos taas teille kommentoineille!
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Sataa, sataa ropisee...
Niin. Sataa ja sataa tai jopa kaksisataa. Jaksanet lukea loppuun, niin tuo toinenkin sanasalaatti selviää.
Aamuyöstä heräsin sateen ropinaan ennen auringon nousua. Amerikassa kun ollaan, niin edes sade ei ole normaalia Suomen sadetta. Pisarat ovat todella suuria ja kokonaisvaltaisesti kastelevia. Jos käy niin, että on pakko mennä autolle sateen aikana asuntomme ovelta; Oh boy, olet aivan märkä. Ei auta paljon sontikat eikä muutkaan vehkeet, kun sade tulee yleensä tuulen ryydittämänä vaakasuorassa. Sateenvarjosta tulee nurinkurinen eli ns. sateenkerääjä - tiedät miten käy, kun sontikka menee ympäri nivelistään. Ja etiäppäin...
Noh, siinä sitten keitettiin aamupuuro, joka paloi kunnolla pohjaan. Oli jotain muuta tössötystä siinä samalla, niin ei ehtinyt vahtia puurokattilaa. Kattilaan piti hakea Florida huoneesta (parvekkeen omainen huone, jossa on suora yhteys ulkoilmaan) vanhan ajan Spick&Span-jauhetta. Mummo oli jemmannut sitä sinne kaappiin pahan päivän varalle. "Kyllä lähti palanut kamis kattilan pohjasta, kuin jänis kuopista." Harjalla vaan jynssäsin pohjaa hiki hatussa. Näitä, "sattuu ja tapahtuu"-tilanteita tuntuu tässä porukassa tulevan ihan itsestään. Nykyisin oikeastaan vaan "sattuu". Ja matka jatkuu...
Yhden pysähdyksen taktiikalla mennään eteenpäin. Meidät oli kutsuttu kylään erään iäkkään rouvan luo aamupäivästä, joten emme olleet myöhässä. Olimme (vain) 18 minuuttia paikallista aikaa myöhässä, joten sen voi laittaa vaikka liikennehillon-trafficjamin piikkiin ( lue liikenneruuhka). Siellä oli tarjolla alkudrinkkien jälkeen kahvia, voileipiä, itse valmistettua pannukakkua vaahterasiirapin kera ja pekaanipähkinäkakkua. Delicious-kertakaikkiaan. Siinä vaihdoimme kahden vuoden kuulumiset ja todettiin, että niin se aika vaan rientää-ei voi mitään. Kiittelimme kauniisti ja poistuimme takavasemmalle. Matka jatkui kotiin, jossa ehdimme olla hetken. Jaa, että miksi vain hetken? Noh, I-täti oli lähdettävä viemään West Palm Beachin lentokentälle, koska hänen toinen kotinsa on siellä. Ajelin kaikessa rauhassa highwaytä pitkin pari risteystä pohjoiseen ja saavuin päämäärään. Auto oli jo tallissa ja pakaasit siinä autotallin ovella odottamassa kuljetusta. I-tätiä ei vaan näkynyt eikä kuulunut. Kiersin tyhjän talon kaikki huoneet yksi kerrallaan. Ei missään. Pujahdin takapihalle (back yard), eikä sielläkään mitään eloa. Seuraava siirto oli sitten N-täti, joka asustaa miehensä kanssa kolmen talon päässä kohteestani. Tallustin talolle, jossa R-setä avasi oven hymyillen ja kertoi vaimonsa lähteneen käymään asioilla. I-täti ei siis ollut sielläkään. Oh no. Siitä sitten loikkasin kadulle ja molemmat kohteet osuivat kiikariin yhtäaikaa. I-täti loikkasi kadulle viereisestä talosta, jossa oli ollut sopimassa ruohon leikkuusta ja palmujen lehtien katkomisesta erään latino-miehen kanssa. Samalla zoomasin N-tädin, joka kaarsi tummanharmaalla limousinella kadulle kaupungilta. Hän tunnisti minut ja vinkkasi takaisin sisään. " Hi Petri, nice to see you. Could you please help me with my computer. I can't send e-mail or receive it?" Yleismies Jantunen kun olen, niin päätin auttaa parhaani mukaan. Tässä tapauksessa minusta ei ollut apua, koska salasanalla oli yritetty liian monta kertaa sisään ja kone oli lukossa. No can do. Aina ei voi auttaa. Hänen pojanpoikansa tulee onneksi tulevana viikonloppuna käymään ja hän on spesialisti anoitten kompuutterien kanssa. Lucky me.
I-tätin kanssa siinä lähdettiin köröttelemään kohti lentokenttää, jonne oli matka 30 mailia. Siis miten nämä tollikat ajavat täällä. Voi hyvät ihmiset-ihan sydän kurkussa tuolla liikenteessä kyllä mennään. Toki osaltani siihen vaikuttaa vielä varmaan tuo Orlandon tapahtuma. Niin. Niistä satasista. Tällä matkalla kentälle Highway Patrollit (liikkuvan poliisin miehet) olivat pysäyttäneet useita hurjastelijoita tien sivuun. Yleensä sakko vaihtelee satasesta kahteen sataan ja ajokorttiin tulee ns. virhepisteitä huonosta liikenne käyttäytmisestä. Jos on oikein innokas pistepirkko tai pisteveikko, niin kortti lähtee kuivumaan joksikin aikaa. Kentälle saavuttiin hyvissä ajoin, koska olimme varanneet siihen runsaasti aikaa. Elämme siis tänään 3.7 itsenäisyyspäivän aattoa, jotn liikenne oli normaalia ruuhkaisempi. Viittä kaistaa kaasutellaan yhteen suuntaan ja toinen mokoma takaisin. Lentokentällä chekkaus tapahtuu jo ulko-ovella. Ruumaan menevät laukut pudotetaan kuiluun terminaalin ulkopuolella ja määränpäässä ne tupsahtavat väsynelle matkalaiselle raahattavaksi. Jokaiselle lentoyhtiölle on oma kuilu ja avuliaat miehet auttavat matkatavaroiden kanssa eteenpäin.
Hyvästelin I-tädin ja matka takaisin alkoi-tällä kertaa kommelluksitta. Onneksi.
Jaa, että mitä oli
Aamuyöstä heräsin sateen ropinaan ennen auringon nousua. Amerikassa kun ollaan, niin edes sade ei ole normaalia Suomen sadetta. Pisarat ovat todella suuria ja kokonaisvaltaisesti kastelevia. Jos käy niin, että on pakko mennä autolle sateen aikana asuntomme ovelta; Oh boy, olet aivan märkä. Ei auta paljon sontikat eikä muutkaan vehkeet, kun sade tulee yleensä tuulen ryydittämänä vaakasuorassa. Sateenvarjosta tulee nurinkurinen eli ns. sateenkerääjä - tiedät miten käy, kun sontikka menee ympäri nivelistään. Ja etiäppäin...
Noh, siinä sitten keitettiin aamupuuro, joka paloi kunnolla pohjaan. Oli jotain muuta tössötystä siinä samalla, niin ei ehtinyt vahtia puurokattilaa. Kattilaan piti hakea Florida huoneesta (parvekkeen omainen huone, jossa on suora yhteys ulkoilmaan) vanhan ajan Spick&Span-jauhetta. Mummo oli jemmannut sitä sinne kaappiin pahan päivän varalle. "Kyllä lähti palanut kamis kattilan pohjasta, kuin jänis kuopista." Harjalla vaan jynssäsin pohjaa hiki hatussa. Näitä, "sattuu ja tapahtuu"-tilanteita tuntuu tässä porukassa tulevan ihan itsestään. Nykyisin oikeastaan vaan "sattuu". Ja matka jatkuu...
Yhden pysähdyksen taktiikalla mennään eteenpäin. Meidät oli kutsuttu kylään erään iäkkään rouvan luo aamupäivästä, joten emme olleet myöhässä. Olimme (vain) 18 minuuttia paikallista aikaa myöhässä, joten sen voi laittaa vaikka liikennehillon-trafficjamin piikkiin ( lue liikenneruuhka). Siellä oli tarjolla alkudrinkkien jälkeen kahvia, voileipiä, itse valmistettua pannukakkua vaahterasiirapin kera ja pekaanipähkinäkakkua. Delicious-kertakaikkiaan. Siinä vaihdoimme kahden vuoden kuulumiset ja todettiin, että niin se aika vaan rientää-ei voi mitään. Kiittelimme kauniisti ja poistuimme takavasemmalle. Matka jatkui kotiin, jossa ehdimme olla hetken. Jaa, että miksi vain hetken? Noh, I-täti oli lähdettävä viemään West Palm Beachin lentokentälle, koska hänen toinen kotinsa on siellä. Ajelin kaikessa rauhassa highwaytä pitkin pari risteystä pohjoiseen ja saavuin päämäärään. Auto oli jo tallissa ja pakaasit siinä autotallin ovella odottamassa kuljetusta. I-tätiä ei vaan näkynyt eikä kuulunut. Kiersin tyhjän talon kaikki huoneet yksi kerrallaan. Ei missään. Pujahdin takapihalle (back yard), eikä sielläkään mitään eloa. Seuraava siirto oli sitten N-täti, joka asustaa miehensä kanssa kolmen talon päässä kohteestani. Tallustin talolle, jossa R-setä avasi oven hymyillen ja kertoi vaimonsa lähteneen käymään asioilla. I-täti ei siis ollut sielläkään. Oh no. Siitä sitten loikkasin kadulle ja molemmat kohteet osuivat kiikariin yhtäaikaa. I-täti loikkasi kadulle viereisestä talosta, jossa oli ollut sopimassa ruohon leikkuusta ja palmujen lehtien katkomisesta erään latino-miehen kanssa. Samalla zoomasin N-tädin, joka kaarsi tummanharmaalla limousinella kadulle kaupungilta. Hän tunnisti minut ja vinkkasi takaisin sisään. " Hi Petri, nice to see you. Could you please help me with my computer. I can't send e-mail or receive it?" Yleismies Jantunen kun olen, niin päätin auttaa parhaani mukaan. Tässä tapauksessa minusta ei ollut apua, koska salasanalla oli yritetty liian monta kertaa sisään ja kone oli lukossa. No can do. Aina ei voi auttaa. Hänen pojanpoikansa tulee onneksi tulevana viikonloppuna käymään ja hän on spesialisti anoitten kompuutterien kanssa. Lucky me.
I-tätin kanssa siinä lähdettiin köröttelemään kohti lentokenttää, jonne oli matka 30 mailia. Siis miten nämä tollikat ajavat täällä. Voi hyvät ihmiset-ihan sydän kurkussa tuolla liikenteessä kyllä mennään. Toki osaltani siihen vaikuttaa vielä varmaan tuo Orlandon tapahtuma. Niin. Niistä satasista. Tällä matkalla kentälle Highway Patrollit (liikkuvan poliisin miehet) olivat pysäyttäneet useita hurjastelijoita tien sivuun. Yleensä sakko vaihtelee satasesta kahteen sataan ja ajokorttiin tulee ns. virhepisteitä huonosta liikenne käyttäytmisestä. Jos on oikein innokas pistepirkko tai pisteveikko, niin kortti lähtee kuivumaan joksikin aikaa. Kentälle saavuttiin hyvissä ajoin, koska olimme varanneet siihen runsaasti aikaa. Elämme siis tänään 3.7 itsenäisyyspäivän aattoa, jotn liikenne oli normaalia ruuhkaisempi. Viittä kaistaa kaasutellaan yhteen suuntaan ja toinen mokoma takaisin. Lentokentällä chekkaus tapahtuu jo ulko-ovella. Ruumaan menevät laukut pudotetaan kuiluun terminaalin ulkopuolella ja määränpäässä ne tupsahtavat väsynelle matkalaiselle raahattavaksi. Jokaiselle lentoyhtiölle on oma kuilu ja avuliaat miehet auttavat matkatavaroiden kanssa eteenpäin.
Hyvästelin I-tädin ja matka takaisin alkoi-tällä kertaa kommelluksitta. Onneksi.
Jaa, että mitä oli
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Amerikan kodissa
Pääsimme myöhään lauantai-iltana takaisin kotiin. Aikaa meni,sillä meidän oli odotettava että autofirmasta tullaan meitä hakemaan. Onneksi äidin serkulla oli oma hotelliosake,jonne saimme mennä päiväksi odottamaan. Kiitos vielä teille S, P, ja L;). Meitä tultiin hakemaan ja Samalla kolaroitu automme vedettiin perässä tänne.
On vaikeaa uskoa,että me säilyimme näinkin "pienillä" vaurioilla kun katsoin autoa. (Etu)Renkaat olivat taittuneet auton alle ja renkaan vannekin oli renkaansuuntaisesti halki. Tuulilasi oli minunkin puolelta edestä ihan rikkoutumispisteessä,eli olisi voinut olla melko pienestä kiinni rikkoutuminen. Eli iskut ovat molemmilta puolelta olleet erittäin rajut ja auto oli todella kestävä siinä suhteessa. Sanoinkin että meidän on seuraavalla kerralla vuokrattava sellainen kaksimetriä koreka lava-auto troki,jolla ei tarvitse pelätä,vaikka joku ajaisikin kylkeen...
Vaikka kaikki päällisin puolin on ihan ok, menen kuitenkin käymään lääkärissä,kun tulen Suomeen. Minulla on nyt tullut selkä ja jalat aika kipeiksi ajoittain. Ja muutenkin on sellainen tärähtänyt olo.
Äidillä ja isilläkin on vielä särkyjä ja kipeitä kohtia,mutta kai se tästä.
No, ei meiltä ole vauhtia puuttunut eikä sänkyyn ole kerennyt jäädä. Sunnuntaina oltiin toki kirkossa ja eilen käytiin ostamassa uusi jääkaappi ainakin 30 vuotta vanhan tilalle. Huomenna on sen toimitus. Tänään oltiin vielä aamulla liikenteessä, kaupassa ja käytiin välillä kotona syömässä. Sitten taas lähdettiin ja käytiin postissa. Sieltä menimme ajelemaan merenrantatietä pitkin ja kävimme myös rannalla. Vesi oli lämmintä,mutta en halunnut mennä uimaan. Täällä on nimittäin kevään mittaan tehty todella ikävää löydöstä. On jokin outo bakteerieläin,joka limakalvolle päästessään esim. nenän kautta sukeltaessa menee aivoihin. Se aiheuttaa erityäin ärhäkkää syöpää ja siihen kuolee muutamassa kuukaudessa. Viimeisin uhri oli 7-vuotias pieni...
Tämähän on siis minulle bakteerikammoiselle desinfioialle aivan ylitsepääsemätöntä... Jos siis vain voin välttää tämän jotenkin,jätän menemättä mereen. (Olen myös laskenut lyhyen matematiikan opinnoillani todennäköisyyksiä että kuinka suuri mahdollisuus on saada joku bakteeri uima-altaasta. Tästä syystä en myöskään Las Vegasissa enkä Orlandossa mennytvuimaan,vaikka olisi kyllä olleet hienot altaat. Vesi vaan oli niin sameaa,etten halunnut enempää tietää... Tosin kyllähän täällä on kaikenmaailman kloorit ja muut desinfioinnit,mutta silti JOS...;). Tämä oli ohan turha tieto,mutta halusin laittaa itselleni muistiin...
Illalla käytiin vielä yksillä tuttavilla pyörähtämässä ja sen jälkeen vielä sukulaistätimme luona. Hän lähtee huomenna Kaliforniaan toiseen asuntoonsa ja tulee takaisin vasta kuukauden kuluttua. Viemme hänet huomenna kentälle...
Tulipa aika hajanaisia juttuja,mutta on se kai tyhjää parempi;).
Erityinen kiitos kaikille teille lukijoille ja kommentoineille,on mukavaa kuulla ketkä siellä ruudun toisella puolella lueskelevat juttuja;).
On vaikeaa uskoa,että me säilyimme näinkin "pienillä" vaurioilla kun katsoin autoa. (Etu)Renkaat olivat taittuneet auton alle ja renkaan vannekin oli renkaansuuntaisesti halki. Tuulilasi oli minunkin puolelta edestä ihan rikkoutumispisteessä,eli olisi voinut olla melko pienestä kiinni rikkoutuminen. Eli iskut ovat molemmilta puolelta olleet erittäin rajut ja auto oli todella kestävä siinä suhteessa. Sanoinkin että meidän on seuraavalla kerralla vuokrattava sellainen kaksimetriä koreka lava-auto troki,jolla ei tarvitse pelätä,vaikka joku ajaisikin kylkeen...
Vaikka kaikki päällisin puolin on ihan ok, menen kuitenkin käymään lääkärissä,kun tulen Suomeen. Minulla on nyt tullut selkä ja jalat aika kipeiksi ajoittain. Ja muutenkin on sellainen tärähtänyt olo.
Äidillä ja isilläkin on vielä särkyjä ja kipeitä kohtia,mutta kai se tästä.
No, ei meiltä ole vauhtia puuttunut eikä sänkyyn ole kerennyt jäädä. Sunnuntaina oltiin toki kirkossa ja eilen käytiin ostamassa uusi jääkaappi ainakin 30 vuotta vanhan tilalle. Huomenna on sen toimitus. Tänään oltiin vielä aamulla liikenteessä, kaupassa ja käytiin välillä kotona syömässä. Sitten taas lähdettiin ja käytiin postissa. Sieltä menimme ajelemaan merenrantatietä pitkin ja kävimme myös rannalla. Vesi oli lämmintä,mutta en halunnut mennä uimaan. Täällä on nimittäin kevään mittaan tehty todella ikävää löydöstä. On jokin outo bakteerieläin,joka limakalvolle päästessään esim. nenän kautta sukeltaessa menee aivoihin. Se aiheuttaa erityäin ärhäkkää syöpää ja siihen kuolee muutamassa kuukaudessa. Viimeisin uhri oli 7-vuotias pieni...
Tämähän on siis minulle bakteerikammoiselle desinfioialle aivan ylitsepääsemätöntä... Jos siis vain voin välttää tämän jotenkin,jätän menemättä mereen. (Olen myös laskenut lyhyen matematiikan opinnoillani todennäköisyyksiä että kuinka suuri mahdollisuus on saada joku bakteeri uima-altaasta. Tästä syystä en myöskään Las Vegasissa enkä Orlandossa mennytvuimaan,vaikka olisi kyllä olleet hienot altaat. Vesi vaan oli niin sameaa,etten halunnut enempää tietää... Tosin kyllähän täällä on kaikenmaailman kloorit ja muut desinfioinnit,mutta silti JOS...;). Tämä oli ohan turha tieto,mutta halusin laittaa itselleni muistiin...
Illalla käytiin vielä yksillä tuttavilla pyörähtämässä ja sen jälkeen vielä sukulaistätimme luona. Hän lähtee huomenna Kaliforniaan toiseen asuntoonsa ja tulee takaisin vasta kuukauden kuluttua. Viemme hänet huomenna kentälle...
Tulipa aika hajanaisia juttuja,mutta on se kai tyhjää parempi;).
Erityinen kiitos kaikille teille lukijoille ja kommentoineille,on mukavaa kuulla ketkä siellä ruudun toisella puolella lueskelevat juttuja;).
lauantai 29. kesäkuuta 2013
Kun elämä seisahtuu
Hetkeksi.
Olimme eilen illalla kolarissa. Isi ajoi,minä istuin etupenkillä ja äiti takana. (Meilllä Dodge Grand Caravan tila-auto). Ylitimme liikennevaloristeystä,meillä paloi vihreä. Yhtäkkiä vasemmalta puolelta ilmestyy valkoinen suuri auto ja mitään ei voi tehdä. Vierellämme ajaameidän kanssa samaan suuntaan myös toinen auto. Kuten sanoin mitään ei ollut tehtävissä. Vsemmalta tullut valkoinen auto törmäsi kuskin oveen ja etukulmaan. Oikealla puolella ollut auto pelkääjänpuolelle. Jäimme siis kahden auton väliin. Tunne oli sanoinkuvaamattoman kamala. Kuskin ikkuna meni rikki ja auton keula todella huonoon kuntoon. Autolla ei voinut tietenkään ajaa. Muut kaksi autoa pystyivät ajamaan risteyksestä pois. Meidän auto meni lunastukseen.
Matkustajille ei tullut vakavia vammoja, toki pienempiä naarmuja ja ruhjeita. Äiti ja isi saivat sen verran kovat iskut,että lähdimme sairaalaan. Minulla ei ollut näkyviä vammoja. Ambulanssi vei meidät sairaalaan. Hengenvaaraa ei siis ollut ja kumpikin pystyivät kävelemään. Lääkärintarkistus on kuitenkin ehdoton tällaisessa tilanteessa. Kun isi ja äiti vietiin tutkimuksiin, minä jäin aulaan odottamaan. Jos sairaalasta voi sanoa,että on viihtyisä niin tuo oli. Kaikkialla oli todella kauniita luontokuvia ja lapsille oli suuri leikkihuone. Seinällä oli teksti "His angels will protect you carefully". Se toi toivoa.
Muutama tunti meni kun kaikenlaisia kokeita ja testejä tehtiin. Mitään erikoisia löydöksiä ei ollut kummallakaan, normaaleja tärähdyskolarille tyypillisiä oireita oli.
Jossittelu ei kannata eikä auta,mutta jos isi ei olisi saanut jarrutettua sen vertaa,mitä sai, minua eikä isiä olisi tässä elämässä enää. On siis vain oltava kiitollinen,että saan olla täällä hotellissa vielä ja illasta meitä tullaan hakemaan Boyntoniin takaisin.
Onneksi oli enkelit mukana.
Anteeksi tämä teksti tähän väliin. Toivottavasti seuraavaksi tulee toisenlaisia asioita.
Olimme eilen illalla kolarissa. Isi ajoi,minä istuin etupenkillä ja äiti takana. (Meilllä Dodge Grand Caravan tila-auto). Ylitimme liikennevaloristeystä,meillä paloi vihreä. Yhtäkkiä vasemmalta puolelta ilmestyy valkoinen suuri auto ja mitään ei voi tehdä. Vierellämme ajaameidän kanssa samaan suuntaan myös toinen auto. Kuten sanoin mitään ei ollut tehtävissä. Vsemmalta tullut valkoinen auto törmäsi kuskin oveen ja etukulmaan. Oikealla puolella ollut auto pelkääjänpuolelle. Jäimme siis kahden auton väliin. Tunne oli sanoinkuvaamattoman kamala. Kuskin ikkuna meni rikki ja auton keula todella huonoon kuntoon. Autolla ei voinut tietenkään ajaa. Muut kaksi autoa pystyivät ajamaan risteyksestä pois. Meidän auto meni lunastukseen.
Matkustajille ei tullut vakavia vammoja, toki pienempiä naarmuja ja ruhjeita. Äiti ja isi saivat sen verran kovat iskut,että lähdimme sairaalaan. Minulla ei ollut näkyviä vammoja. Ambulanssi vei meidät sairaalaan. Hengenvaaraa ei siis ollut ja kumpikin pystyivät kävelemään. Lääkärintarkistus on kuitenkin ehdoton tällaisessa tilanteessa. Kun isi ja äiti vietiin tutkimuksiin, minä jäin aulaan odottamaan. Jos sairaalasta voi sanoa,että on viihtyisä niin tuo oli. Kaikkialla oli todella kauniita luontokuvia ja lapsille oli suuri leikkihuone. Seinällä oli teksti "His angels will protect you carefully". Se toi toivoa.
Muutama tunti meni kun kaikenlaisia kokeita ja testejä tehtiin. Mitään erikoisia löydöksiä ei ollut kummallakaan, normaaleja tärähdyskolarille tyypillisiä oireita oli.
Jossittelu ei kannata eikä auta,mutta jos isi ei olisi saanut jarrutettua sen vertaa,mitä sai, minua eikä isiä olisi tässä elämässä enää. On siis vain oltava kiitollinen,että saan olla täällä hotellissa vielä ja illasta meitä tullaan hakemaan Boyntoniin takaisin.
Onneksi oli enkelit mukana.
Anteeksi tämä teksti tähän väliin. Toivottavasti seuraavaksi tulee toisenlaisia asioita.
perjantai 28. kesäkuuta 2013
Seitsemänkymmentätuhattakolme
Numeroin: 70 003.
Me ja loput 70 000 olimme nauttimassa Disneyn Magic Kingdomissa helteisessä auringonpaisteessa. Paljon oli väkeä,mutta ei silti tarvinnut jonottaa "normaalia" kauempaa. Fantasyland oli aukaistu kunnostuksesta ja vierailimme sekä Arielin että Bellen luona heidän kodeissaan!;). Lounaan söimme Kaunottaren ja Hirviön linnassa, joka oli myös ihan uusi.
Kävimme tervehtimässä tuttuja ystäviämme Peter Pania, Nalle Puhia, Mikkiä,merirosvoja, ja ettei totuus ihan unohtuisi kävimme myös muistuttamassa itsellemme Amerikan 44 presidentistä kertovassa teatterissa. Päivä loppui valtavan hienoon ja aina sykähdyttävään iltaparaatiin ja uskomattoman kauniisiin ilotulituksiin. Kellonynpärys ja neljätuntia päälle vierähtivät kuin ajatus.
Kymmennennkään Disney-vierailun jälkeen en ole kyllästynyt tähän ihanaan tarinaan,joka alkoi yhdestä miehestä ja on nykypäivänä melko suuri ja tunnettu koko maailmassa.
Eilisen päivän olimme Disney Downtownissa. Äidin serkku tuli sinne myös perheensä kanssa. Siellä kävimme testaamassa uutta keilausravintolaa ja ihan mukava paikka olikin. Sieltä suuntasimme kauppoihin,jotka ovat täynnä Disney tavaroita. Löysinkin oivat tuliaiset auton omistavalle;). Tai ei välttämättä omistajalle,mutta autoa ajavalle;).
Tänään illasta lähdemme takaisin kotiin. Vielä sitä ennen käymme ainakin yhdessä uudessa lastentarvikkeessa;)!
Ps. Seuraavan postauksen olen delegoinut jollekin toiselle;).
Siihen asti.
Näkemiin!
Me ja loput 70 000 olimme nauttimassa Disneyn Magic Kingdomissa helteisessä auringonpaisteessa. Paljon oli väkeä,mutta ei silti tarvinnut jonottaa "normaalia" kauempaa. Fantasyland oli aukaistu kunnostuksesta ja vierailimme sekä Arielin että Bellen luona heidän kodeissaan!;). Lounaan söimme Kaunottaren ja Hirviön linnassa, joka oli myös ihan uusi.
Kävimme tervehtimässä tuttuja ystäviämme Peter Pania, Nalle Puhia, Mikkiä,merirosvoja, ja ettei totuus ihan unohtuisi kävimme myös muistuttamassa itsellemme Amerikan 44 presidentistä kertovassa teatterissa. Päivä loppui valtavan hienoon ja aina sykähdyttävään iltaparaatiin ja uskomattoman kauniisiin ilotulituksiin. Kellonynpärys ja neljätuntia päälle vierähtivät kuin ajatus.
Kymmennennkään Disney-vierailun jälkeen en ole kyllästynyt tähän ihanaan tarinaan,joka alkoi yhdestä miehestä ja on nykypäivänä melko suuri ja tunnettu koko maailmassa.
Eilisen päivän olimme Disney Downtownissa. Äidin serkku tuli sinne myös perheensä kanssa. Siellä kävimme testaamassa uutta keilausravintolaa ja ihan mukava paikka olikin. Sieltä suuntasimme kauppoihin,jotka ovat täynnä Disney tavaroita. Löysinkin oivat tuliaiset auton omistavalle;). Tai ei välttämättä omistajalle,mutta autoa ajavalle;).
Tänään illasta lähdemme takaisin kotiin. Vielä sitä ennen käymme ainakin yhdessä uudessa lastentarvikkeessa;)!
Ps. Seuraavan postauksen olen delegoinut jollekin toiselle;).
Siihen asti.
Näkemiin!
tiistai 25. kesäkuuta 2013
Orlando
No niin. WiFi toimii toistaiseksi;).
Tultiin eilen tänne iltapäivällä ja matka meni hyvin;). Hotelli on ihan mukava ja ollaan kymmenennessä kerroksessa. Pesin jo pyykkiäkin ja kuivatin kuivurissa. Äidin serkku perheineen saapui tänne myös eilen Suomesta ja olimme heidän kanssaan tänään koko päivän. Laitettiin ruokaa ja syötiin ja sit käytiin yhdessä outletissa ja löydettiin isille erityäin tarvittavia siistimipiä vaatteita! Ja kun minä olen mukana ei värejä puutu. Ja mustaa EI osteta;). Ei listalla on siis keltainen,vihreä ja kaksi sinistä paitaa ja sinipunavalkoruudulliset shortsit. Tosin niissä ei ole reisitaskua,jota isi pitää tärkeänä,mutta en antanut sen häiritä.
Illalla mentiin vielä äidin serkun perheen hotellille ja syötiin siellä vähän lisää mm porkkanakakkua. Sit tultiin kaupan kautta kotiin. Huomenna mennään Magic Kingdomiin, Disneyn pääpuistoon. Toivottavasti sää suosii,nyt illalla oli aika kova ukkonen...
Terveisiä!
Tultiin eilen tänne iltapäivällä ja matka meni hyvin;). Hotelli on ihan mukava ja ollaan kymmenennessä kerroksessa. Pesin jo pyykkiäkin ja kuivatin kuivurissa. Äidin serkku perheineen saapui tänne myös eilen Suomesta ja olimme heidän kanssaan tänään koko päivän. Laitettiin ruokaa ja syötiin ja sit käytiin yhdessä outletissa ja löydettiin isille erityäin tarvittavia siistimipiä vaatteita! Ja kun minä olen mukana ei värejä puutu. Ja mustaa EI osteta;). Ei listalla on siis keltainen,vihreä ja kaksi sinistä paitaa ja sinipunavalkoruudulliset shortsit. Tosin niissä ei ole reisitaskua,jota isi pitää tärkeänä,mutta en antanut sen häiritä.
Illalla mentiin vielä äidin serkun perheen hotellille ja syötiin siellä vähän lisää mm porkkanakakkua. Sit tultiin kaupan kautta kotiin. Huomenna mennään Magic Kingdomiin, Disneyn pääpuistoon. Toivottavasti sää suosii,nyt illalla oli aika kova ukkonen...
Terveisiä!
sunnuntai 23. kesäkuuta 2013
Viikonloppua
Taas on yksi viikonloppu takana. Isi pääsi hyvin perille ja käytiin hänet hakemassa Miamista. Sukulaistätimme oli mukanamme ja menimme vielä illalla kentältä suoraan syömään ravintolaan, sillä olihan vanhemmillani hääpäivä ja sukulaistädillämme syntymäpäivä (81 vuotta). Paikka oli ihana pieni omakotitalo vuodelta 1907 ja siitä oli tehty pieni ravintola. Ruokia jouduimme odottamaan todella kauan ja kun ne tulivat niin eivät oikein olleet mieleiset. Possupihvit oli raakoja ja muutenkin oli sellainen ei niin miellyttävä kokemus. Kaikki kuitenkin meni ok.
Se täällä Amerikassa on niin mukavaa kun täällä ollaan erittäin tarkkoja elintarvikehygieniassa. Täällä jos tapahtuu jotain pakastepussilöytöjä niin joutuu sekkaisiin oikeudenkäynteihin ettei ikinä enää saa tehdä minkäänlaista työtä ainakaan ruuan parissa ja rahaa menee valtavat määrät. (Ehkä lievästi kärjistettynä). Mutta kuitenkin. Täällä EI SAA tapahtua mitään negatiivista tai maine on menetetty... Siksi on yleensä hyvin turvallista syödä täällä eri paikoissa. Ainakin meidän kokemuksella.
Tänään oli perinteinen sunnuntai eli kirkkopäivä. Meillä oli isin kanssa tehtävät englanninkielisessä palvelussa ja oli kiva kokemus sekin. Täällä vaan eivät tykkää meidän ääntämisestä kun on niin mukamas "too perfect pronaunciation";) täällä kun mitä enemmän viäntää ja kiäntää ni sen parempi. Vähän kun meillä savolaiset;). . Ei vaan kyllä he tykkäävät ja olivat kiitollisia;)
Kirkosta tultiin melko suoraan kotiin ja äiti laittoi ruuan. Sit lähdettiin sukulaistätimme luokse ja käytiin hänen äitinsä haudalla. Hänen äitinsä nukkui pois keväällä ollessaan 104 vuoden ikäinen. Kaipaamme hätnä kovasti,vaikka hän toki oli jo kunnioitettavassa iässä. On vaan tosi vaikeaa ja haikeaa olla täällä kun rakas ystävä on poissa. Hän,jonka luona Sain olla ensimmäisen yön ensimmäisen kerran ollessani Amerikassa ollessani 3 kk ikäinen. Kiitollisena kaikista ihanista muistoista. On ikävä.
Huomenna lähdemme Orlandoon muutamaksi päiväksi. Ainakin Disneyssä käydään,en vielä muuta tiedä. Jos siellä on WiFi voin ehkä kirjoitella. Jos ei niin sitten taas viikon päästä;).
Terveisiä!
Se täällä Amerikassa on niin mukavaa kun täällä ollaan erittäin tarkkoja elintarvikehygieniassa. Täällä jos tapahtuu jotain pakastepussilöytöjä niin joutuu sekkaisiin oikeudenkäynteihin ettei ikinä enää saa tehdä minkäänlaista työtä ainakaan ruuan parissa ja rahaa menee valtavat määrät. (Ehkä lievästi kärjistettynä). Mutta kuitenkin. Täällä EI SAA tapahtua mitään negatiivista tai maine on menetetty... Siksi on yleensä hyvin turvallista syödä täällä eri paikoissa. Ainakin meidän kokemuksella.
Tänään oli perinteinen sunnuntai eli kirkkopäivä. Meillä oli isin kanssa tehtävät englanninkielisessä palvelussa ja oli kiva kokemus sekin. Täällä vaan eivät tykkää meidän ääntämisestä kun on niin mukamas "too perfect pronaunciation";) täällä kun mitä enemmän viäntää ja kiäntää ni sen parempi. Vähän kun meillä savolaiset;). . Ei vaan kyllä he tykkäävät ja olivat kiitollisia;)
Kirkosta tultiin melko suoraan kotiin ja äiti laittoi ruuan. Sit lähdettiin sukulaistätimme luokse ja käytiin hänen äitinsä haudalla. Hänen äitinsä nukkui pois keväällä ollessaan 104 vuoden ikäinen. Kaipaamme hätnä kovasti,vaikka hän toki oli jo kunnioitettavassa iässä. On vaan tosi vaikeaa ja haikeaa olla täällä kun rakas ystävä on poissa. Hän,jonka luona Sain olla ensimmäisen yön ensimmäisen kerran ollessani Amerikassa ollessani 3 kk ikäinen. Kiitollisena kaikista ihanista muistoista. On ikävä.
Huomenna lähdemme Orlandoon muutamaksi päiväksi. Ainakin Disneyssä käydään,en vielä muuta tiedä. Jos siellä on WiFi voin ehkä kirjoitella. Jos ei niin sitten taas viikon päästä;).
Terveisiä!
perjantai 21. kesäkuuta 2013
Viikon varrelta
Niin se vaan aika vierii.;).
Viikko on ollut täynnä kaikenlaista touhua, tässä muutamia näin listattuna.
- olen ja olemme olleet sukulaistätimme luona aika paljon, lajitelleet valokuvia hänen kanssaan valtavia määriä, viimeksi tänään leikkaisn varmaan 100 kuvaa kun ne oli tulostettu suurille paperiarkeille.
-käyty kirkolla sopimassa papin kanssa ensi sunnuntain siis juhannussunnuntain jutut. (Mulla on laulua ja lukua,isillä lukua. Tällä kertaa olemme englanninkielisessä palvelussa)
-käyty vakuutusyhtiössä selvittämässä vakuutusjuttuja
-löysin myös uuden lastentarvikeliikkeen, sinne on meiltä vähän matkaa,mutta kyllä kannatti ajaa;). En ole vielä koskaan käynyt niin valtavassa kaupassa,joka oli täynnä PELKKIÄ LASTENTARVIKKEITA;). Ei tarvii enää muualle mennä kun sieltä löytyy kaikki merkit saman katon alta. Oli siis ainakin suomalaisen Prisman kokoinen ja hyllyt oli ainakin 10 metriä korkeita ja yöynnä tuotteita;). Voi kun kaipaan niitä aikoja jolloin sainolla vielä 2x32kg matkalaukkua per nenä;)... Vaan ei ole enää... Ellei matkusta ykkösluokassa ja sen lipun hinta vie edullisuuden ostoksista;).
Huomenna isi tulee ja vanhemmillani on hääpäivä ja sukulaistädillämme on syntymäpäivä;). Mennään syömään ulos kun haetaan ensin isi Miamista...
Nyt on jo taas kello paljon ja aika mennä nukkumaan että huomenna jaksaa...
Oikein hyvää juhannusta!
Viikko on ollut täynnä kaikenlaista touhua, tässä muutamia näin listattuna.
- olen ja olemme olleet sukulaistätimme luona aika paljon, lajitelleet valokuvia hänen kanssaan valtavia määriä, viimeksi tänään leikkaisn varmaan 100 kuvaa kun ne oli tulostettu suurille paperiarkeille.
-käyty kirkolla sopimassa papin kanssa ensi sunnuntain siis juhannussunnuntain jutut. (Mulla on laulua ja lukua,isillä lukua. Tällä kertaa olemme englanninkielisessä palvelussa)
-käyty vakuutusyhtiössä selvittämässä vakuutusjuttuja
-löysin myös uuden lastentarvikeliikkeen, sinne on meiltä vähän matkaa,mutta kyllä kannatti ajaa;). En ole vielä koskaan käynyt niin valtavassa kaupassa,joka oli täynnä PELKKIÄ LASTENTARVIKKEITA;). Ei tarvii enää muualle mennä kun sieltä löytyy kaikki merkit saman katon alta. Oli siis ainakin suomalaisen Prisman kokoinen ja hyllyt oli ainakin 10 metriä korkeita ja yöynnä tuotteita;). Voi kun kaipaan niitä aikoja jolloin sainolla vielä 2x32kg matkalaukkua per nenä;)... Vaan ei ole enää... Ellei matkusta ykkösluokassa ja sen lipun hinta vie edullisuuden ostoksista;).
Huomenna isi tulee ja vanhemmillani on hääpäivä ja sukulaistädillämme on syntymäpäivä;). Mennään syömään ulos kun haetaan ensin isi Miamista...
Nyt on jo taas kello paljon ja aika mennä nukkumaan että huomenna jaksaa...
Oikein hyvää juhannusta!
maanantai 17. kesäkuuta 2013
June 17th
Ihan ensiksi suuri kiitos minua ilahduttaneesta kortista Tikkakosken suunnalta! Oli mukavaa saada oikeaa postia!;).
Aamu alkoi ruohonleikkurin surinaan. Täällä kun mitkään koneet eivät ole erityisen äänieristettyjä niin ei ollut epäilystäkään,että nukkuminen voisi jatkua... Aamupalan syötyäni sainkin melkein ehti puhelun sukulaistädiltä, hän tuli hakemaan minua kotoa. Lähdimme yhdessä käymään Lepokodilla kun siellä oli erään ystävätädin 83-vuotissyntymäpäivä. (Halusin siis itse lähteä mukaan). Sain taas laulaa ja hän oli iloinen, vaikka hän sairastaa muistisairautta,eikä edes tuntenut minua. Hän lauloi kanssani tuttuja vanhoja lauluja. Tätä smaa teen myös Ukkini kanssa vieraillessani hänen luonaan. Eli laulamme yhdessä vanhoja tuttuja lauluja ja näin saamme yhteyden muistisairaudesta huolimatta! Se on tosi tärkeää;). Ja myös palkitsevaa.
Lähdimme sitten käymään ruokakaupassa sukulaistädin kanssa ja veimme ruuat heille kotiin. Sitten lähdimme palauttamaan tädin itsellensä ostamaa uimapukua kun se ei kuulema sopinutkaan. (Täällä ei siis juurikaan ole tapana sovittaa kaupassa vaatteita vaan vasta kotona. Jos ei vaate sovi,se viedään takaisin kauppaan). Sitten menimme toiseen kauppaan ja sieltä hän taas osti yhden ja kokeilee sitä sitten kotona. Itse asiassa minäkin löysin uuden uimapuvun itselleni o. Kyllä taas sellainen jota ei Suomesta saa. Ja siinä siis EI ole yhtään mustaa;). Eli siitä voi jo jotain tyylilleni uskollisena päätellä;). Vain ruskeaa,vihreää,oranssia ja keltaista;). Ja paljon kukkakuvioita!
Kun tulin kotiin, söin. Sen jälkeen luin sähköpostia ja siellä oli minulle vaunukaupasta viestiä. Jouduin nimittäin jättämään ostamani vaunut vielä kauppaan,sillä huomasin kun ne oli kasattu laatikosta,että eturenkaat väpättivät työnnettäessä. Ja niissa molemmissa rattaissa oli sama juttu. En siis tietenkään halunnut ostaa niitä,sillä ei Bugaboissa saa olla sellaista "ominaisuutta". Meillä on siis ollut samanlaiset vaunut ennenkin ja niissä ei ollut mitään ongelmaa. Tai en ainakaan huomannut ja olen kyllä aika tarkka;). Eli nyt ei siis ole vaunuja. No, ei se mitään nyt minulla on jo uusi suunnitelma bisneksissä;).
Yritettiin myös äydä ostamassa sitä pyykkitelinettä,mutta ei täällä ole kuin yhtä mallia. Täällä kun kaikilla on kuivuri tai sitten kuivaavat omalla takapihalla(jos saa). Esimerkiksi meillä on talonyhtiössä sääntö,ettei pyykkiä saa kuivata parvekkeella. Aikamoista sähkönkulutusta;). Ensi kerralla tänne on siis roudattava kunnon Sini-pyykinkuivausteline;)!
Käytiin sitten vielä tätimme luona illalla ja lopuksi uimassa. Syötiin iltapala ja nyt katselen Hannah Montana The Movie-elokuvaa Disney Channelilta.
Paljon terveisiä kaikille teille,jotka jaksatte lukea tekstejäni!
Aamu alkoi ruohonleikkurin surinaan. Täällä kun mitkään koneet eivät ole erityisen äänieristettyjä niin ei ollut epäilystäkään,että nukkuminen voisi jatkua... Aamupalan syötyäni sainkin melkein ehti puhelun sukulaistädiltä, hän tuli hakemaan minua kotoa. Lähdimme yhdessä käymään Lepokodilla kun siellä oli erään ystävätädin 83-vuotissyntymäpäivä. (Halusin siis itse lähteä mukaan). Sain taas laulaa ja hän oli iloinen, vaikka hän sairastaa muistisairautta,eikä edes tuntenut minua. Hän lauloi kanssani tuttuja vanhoja lauluja. Tätä smaa teen myös Ukkini kanssa vieraillessani hänen luonaan. Eli laulamme yhdessä vanhoja tuttuja lauluja ja näin saamme yhteyden muistisairaudesta huolimatta! Se on tosi tärkeää;). Ja myös palkitsevaa.
Lähdimme sitten käymään ruokakaupassa sukulaistädin kanssa ja veimme ruuat heille kotiin. Sitten lähdimme palauttamaan tädin itsellensä ostamaa uimapukua kun se ei kuulema sopinutkaan. (Täällä ei siis juurikaan ole tapana sovittaa kaupassa vaatteita vaan vasta kotona. Jos ei vaate sovi,se viedään takaisin kauppaan). Sitten menimme toiseen kauppaan ja sieltä hän taas osti yhden ja kokeilee sitä sitten kotona. Itse asiassa minäkin löysin uuden uimapuvun itselleni o. Kyllä taas sellainen jota ei Suomesta saa. Ja siinä siis EI ole yhtään mustaa;). Eli siitä voi jo jotain tyylilleni uskollisena päätellä;). Vain ruskeaa,vihreää,oranssia ja keltaista;). Ja paljon kukkakuvioita!
Kun tulin kotiin, söin. Sen jälkeen luin sähköpostia ja siellä oli minulle vaunukaupasta viestiä. Jouduin nimittäin jättämään ostamani vaunut vielä kauppaan,sillä huomasin kun ne oli kasattu laatikosta,että eturenkaat väpättivät työnnettäessä. Ja niissa molemmissa rattaissa oli sama juttu. En siis tietenkään halunnut ostaa niitä,sillä ei Bugaboissa saa olla sellaista "ominaisuutta". Meillä on siis ollut samanlaiset vaunut ennenkin ja niissä ei ollut mitään ongelmaa. Tai en ainakaan huomannut ja olen kyllä aika tarkka;). Eli nyt ei siis ole vaunuja. No, ei se mitään nyt minulla on jo uusi suunnitelma bisneksissä;).
Yritettiin myös äydä ostamassa sitä pyykkitelinettä,mutta ei täällä ole kuin yhtä mallia. Täällä kun kaikilla on kuivuri tai sitten kuivaavat omalla takapihalla(jos saa). Esimerkiksi meillä on talonyhtiössä sääntö,ettei pyykkiä saa kuivata parvekkeella. Aikamoista sähkönkulutusta;). Ensi kerralla tänne on siis roudattava kunnon Sini-pyykinkuivausteline;)!
Käytiin sitten vielä tätimme luona illalla ja lopuksi uimassa. Syötiin iltapala ja nyt katselen Hannah Montana The Movie-elokuvaa Disney Channelilta.
Paljon terveisiä kaikille teille,jotka jaksatte lukea tekstejäni!
sunnuntai 16. kesäkuuta 2013
Päivä,jota odotin
On sunnuntai. Tunnen itseni iloiseksi. Tunnen itseni kiitolliseksi. Sain taas tänään tehdä jotain sellaista, mistä pidän ja josta en saa/ole saanut ainakaan vielä tarpeekseni.
Ja ei. Tämä ei liity ostamiseen/ kaupoissa kiertämiseen. Se on aivan jotain muuta.
Aamulla menimme kirkkoon. Olimme tyylimme mukaan juuri kolmea vaille yhdeksän kirkossa. (Täällä suomenkielinen palvelus on klo 9). Sain juuri ja juuri toisen jalkani ovesta sisälle kun jo pappi kysyi,että mitäs tänään lauletaan. No, sanoin että mitä vaan,kunhan sopii tilanteeseen. 517 1&2 oli papin vastaus ja sehän sopi. Tänään vietetään Amerikassa isänpäivää ja onnittelimme samalla kaikkia isejä. Jumalanpalvelus täällä on hyvin ihana, melko erilainen, ei niin jäykkä toimitus. Mutta siltikaikki mitä puhutaan on vain asiaa ja siten,että siitä ymmärtää hyvin. Täällä on siis aivan ihana pappi,joka aina ottaa ilolla vastaan kirkkoon tulijat.
No, jumalanpalveluksen jälkeen sain lisää tehtäviä. Sellaisia,joita haluaisin tehdä useamminkin.
Sain nimittäin jälleen kerran mennä papin mukana Lepokodille,eli palvelutalon kahvihetkeen pitämään ohjelmaa. Olen saanut käydä jo monena vuonna, ainakin kymmenenä vuotena laulamassa arvokkaan iän saavuttaneille asukkaille. Parina viime vuotena olen myös kertonut terveisiä Suomesta ja samalla pitänyt puheita. Moni Lepokodilla asuvista asukkaista on siis jollain tavalla liittyneet Suomeen ja suomalaisuuteen aiemmin ja moni vielä puhuu ja myös ymmärtää suomea,vaikka olisivat asuneet jo kymmeniä vuosia pois Suomesta. Moni Lepokodin ystäväasukas on jo muuttanut taivaan kotiin,mutta aina saan uusia ystäviä. Tänään muunmuassa sain vielä tilaisuuden jälkeen käydä laulamassa huoneessa 93 vuotiaalle sedälle,kun hän ei jaksanut tulla kahvihetkeen. Kun näin miten hänen kasvonsa loistivat ja sain antaa hänelle jotain sellaista,josta hän piti. Suurin lahja on minulle se että saan antaa toisille jotain,mikä heitä ilahduttaa ja auttaa jaksamaan eteenpäin.
Ja ei. Tämä ei ole kehujenhakemista,enkä ajattele itseäni yhtään sen parmpana kuin muutkaan ovat. Haluan vain todella aidosti olla kiitollinen siitä mahdollisuudesta, että saan käyttää saamaani laulunlahjaa muiden iloksi!
Huomenna menen uudestaan Lepokodille yhden asukkaan syntymäpäiville. Hänellä on muistisairaus eikä hän muista minua,mutta minä muista hänet ja haluan onnitella häntä hänen juhlapäivänänsä.
Että ei tämä meidän loma pelkkää ostamista ja kaupoissa kiertelyä ole. Sitäkin toki joukkoon mahtuu,mutta loma ei olisi minulle lomaa ilman tällaisia päiviä kuin tänään sain kokea...
Ja ei. Tämä ei liity ostamiseen/ kaupoissa kiertämiseen. Se on aivan jotain muuta.
Aamulla menimme kirkkoon. Olimme tyylimme mukaan juuri kolmea vaille yhdeksän kirkossa. (Täällä suomenkielinen palvelus on klo 9). Sain juuri ja juuri toisen jalkani ovesta sisälle kun jo pappi kysyi,että mitäs tänään lauletaan. No, sanoin että mitä vaan,kunhan sopii tilanteeseen. 517 1&2 oli papin vastaus ja sehän sopi. Tänään vietetään Amerikassa isänpäivää ja onnittelimme samalla kaikkia isejä. Jumalanpalvelus täällä on hyvin ihana, melko erilainen, ei niin jäykkä toimitus. Mutta siltikaikki mitä puhutaan on vain asiaa ja siten,että siitä ymmärtää hyvin. Täällä on siis aivan ihana pappi,joka aina ottaa ilolla vastaan kirkkoon tulijat.
No, jumalanpalveluksen jälkeen sain lisää tehtäviä. Sellaisia,joita haluaisin tehdä useamminkin.
Sain nimittäin jälleen kerran mennä papin mukana Lepokodille,eli palvelutalon kahvihetkeen pitämään ohjelmaa. Olen saanut käydä jo monena vuonna, ainakin kymmenenä vuotena laulamassa arvokkaan iän saavuttaneille asukkaille. Parina viime vuotena olen myös kertonut terveisiä Suomesta ja samalla pitänyt puheita. Moni Lepokodilla asuvista asukkaista on siis jollain tavalla liittyneet Suomeen ja suomalaisuuteen aiemmin ja moni vielä puhuu ja myös ymmärtää suomea,vaikka olisivat asuneet jo kymmeniä vuosia pois Suomesta. Moni Lepokodin ystäväasukas on jo muuttanut taivaan kotiin,mutta aina saan uusia ystäviä. Tänään muunmuassa sain vielä tilaisuuden jälkeen käydä laulamassa huoneessa 93 vuotiaalle sedälle,kun hän ei jaksanut tulla kahvihetkeen. Kun näin miten hänen kasvonsa loistivat ja sain antaa hänelle jotain sellaista,josta hän piti. Suurin lahja on minulle se että saan antaa toisille jotain,mikä heitä ilahduttaa ja auttaa jaksamaan eteenpäin.
Ja ei. Tämä ei ole kehujenhakemista,enkä ajattele itseäni yhtään sen parmpana kuin muutkaan ovat. Haluan vain todella aidosti olla kiitollinen siitä mahdollisuudesta, että saan käyttää saamaani laulunlahjaa muiden iloksi!
Huomenna menen uudestaan Lepokodille yhden asukkaan syntymäpäiville. Hänellä on muistisairaus eikä hän muista minua,mutta minä muista hänet ja haluan onnitella häntä hänen juhlapäivänänsä.
Että ei tämä meidän loma pelkkää ostamista ja kaupoissa kiertelyä ole. Sitäkin toki joukkoon mahtuu,mutta loma ei olisi minulle lomaa ilman tällaisia päiviä kuin tänään sain kokea...
lauantai 15. kesäkuuta 2013
Hei vaan!
Lyhyesti ja ytimekkäästi.
Tänään oli taas yksi päivä muiden joukossa,kuten tavallisesti. Aamulla käytiin sukulaistätimme kanssa kaupassa,johon hän palautti ostamansa uimapuvun ja kengät. Toki mekin siinä sivussa vähän katselimme ja jotain myös löysimme;).
Sitten tultiin kotiin syömään äidin valmistamaa jauhelihakeittoa ja minun niska taas temppuili. Aloitti oikein kunnon jomotuksen ja jouduin sänkyyn. Ja siellä sängyssä vietin meilekin neljä tuntia. Kamala tunne. Jäi vieläkin pyykkiteline ostamatta kun en päässytkään liikkeelle.;(. No, ehkä alkuviikosta.
Äiti sitten vaan kävi "pikaisesti" eli vietti kaksituntisen ruokakaupassa ja minä yritin jo nousta ylös. Oli vaikeaa. Onnistuin lopulta.
Äidin palattua olin jo sen verran parempi että käytiin vielä iltauinnilla altaalla. Nyt on valmiina voileivät (jotka melkein käräytin) ja sit nukkumaan, sillä aamulla on kirkko jo yhdeksältä;)!
Tänään oli taas yksi päivä muiden joukossa,kuten tavallisesti. Aamulla käytiin sukulaistätimme kanssa kaupassa,johon hän palautti ostamansa uimapuvun ja kengät. Toki mekin siinä sivussa vähän katselimme ja jotain myös löysimme;).
Sitten tultiin kotiin syömään äidin valmistamaa jauhelihakeittoa ja minun niska taas temppuili. Aloitti oikein kunnon jomotuksen ja jouduin sänkyyn. Ja siellä sängyssä vietin meilekin neljä tuntia. Kamala tunne. Jäi vieläkin pyykkiteline ostamatta kun en päässytkään liikkeelle.;(. No, ehkä alkuviikosta.
Äiti sitten vaan kävi "pikaisesti" eli vietti kaksituntisen ruokakaupassa ja minä yritin jo nousta ylös. Oli vaikeaa. Onnistuin lopulta.
Äidin palattua olin jo sen verran parempi että käytiin vielä iltauinnilla altaalla. Nyt on valmiina voileivät (jotka melkein käräytin) ja sit nukkumaan, sillä aamulla on kirkko jo yhdeksältä;)!
perjantai 14. kesäkuuta 2013
Bugaboo-päivä
Päivä hurahti nopeasti. Heräsin vasta vähän jälkeen kymmenen ja oli aika löysä aamu. Söimme aamupalan ja minä tiskasin. (Meillä ei ole astianpesukonetta). Pesin kaksi koneellista pyykkiä,tarkistin,että toisen vessan lavuaarin tulppasysteemi on ok. (Rassasin sitä eilen illalla liian myöhään,mutta en antanut periksi). Oli ok.
Siivottiin vähän.
Sitten bisneksiä. Täällä on eräs sellainen "1st class" vaunukauppa vähän hienommalla alueella ja käytiin siellä jo Vegasin reissua. Mileen jääneet Bugaboot olivat vielä myynnissä. Niimpä päätin ostaa ne. Ainoa hidastava tekijä oli että meidän oli mitattava matkalaukkua että varmasti sitten mahtuvat mukaan;). Jos jotakuta kiinnostaa niin valitsin ruskean pohjakankaan ja Coral Red Limited Edition kuomukankaan. Liskäksi vielä kirkkaan keltainen seat liner eli istuinpehmuste;). Kyllä on värikkäät;)!
Sitten käytiin vielä italialaisessa ravintolassa syömässä todella hyvää mozzarella-salaattia ja tietenkin pizzaa;)). Tämän jälkeen käytiin sukulaistädin luona.
Huomenna olisi ostettava uusi pyykkiteline. Vanha on epäkunnossa,mutta onhan se jo palvellutkin ainakin 30 vuotta;).
Nyt äiti käskee nukkumaan ja pois hänen sängystään. (Jossa siis kirjoitan tätä juttua;).
Kuulemisiin!
Vai jaksatteko lukea näitä löpötyksiä että pidänkö taukoa???
Siivottiin vähän.
Sitten bisneksiä. Täällä on eräs sellainen "1st class" vaunukauppa vähän hienommalla alueella ja käytiin siellä jo Vegasin reissua. Mileen jääneet Bugaboot olivat vielä myynnissä. Niimpä päätin ostaa ne. Ainoa hidastava tekijä oli että meidän oli mitattava matkalaukkua että varmasti sitten mahtuvat mukaan;). Jos jotakuta kiinnostaa niin valitsin ruskean pohjakankaan ja Coral Red Limited Edition kuomukankaan. Liskäksi vielä kirkkaan keltainen seat liner eli istuinpehmuste;). Kyllä on värikkäät;)!
Sitten käytiin vielä italialaisessa ravintolassa syömässä todella hyvää mozzarella-salaattia ja tietenkin pizzaa;)). Tämän jälkeen käytiin sukulaistädin luona.
Huomenna olisi ostettava uusi pyykkiteline. Vanha on epäkunnossa,mutta onhan se jo palvellutkin ainakin 30 vuotta;).
Nyt äiti käskee nukkumaan ja pois hänen sängystään. (Jossa siis kirjoitan tätä juttua;).
Kuulemisiin!
Vai jaksatteko lukea näitä löpötyksiä että pidänkö taukoa???
torstai 13. kesäkuuta 2013
Home Sweet Home
Kotona ollaan taas!
Illalla meille tuli vähän äkkilähtö hotellilta,kun äiti tarkisti koneen lähtöaikaa netistä. Meidän lipuissa luki 11.30pm ja A&A n sivuilla oli 10.20pm. Olimme varanneet limousiinikuljetuksen (oli muitakin matkaajia kentälle;) puoli yhdeksäksi,mutta emmehän olisi sillä välttämättä kerenneet. No,äiti soitti sinne varauskeskukseen ja hekin sanoivat,että joo kyllä on lähdettävä aikaisemmin. Palvelu oli todella ystävällistä ja he lupasivat järjestää meille extrakuljetyksen kentälle 15 minuutissa. Kello oli tuolloin 7.15pm. Onneksi olimme jo pakanneet melkein kaikki tavarat ja minä lastenvaatteet;) joten ei tullut kovin kiire...
Menimme pääovelle odottamaan kyytiä. Odotimme pientä taksia,mutta Amerikan tyyliin vaatimattomasti meitä tultiin hakemaan 20 hengen bussilla. Ja olimme siis ainoat matkaajat. Kyllä minua nauratti;). No,pääasia,että saatiin kyyti.
Kentälle kerettiin hyvin,minä kerkesin bongailemaan rattaita ja join pillimehuja. ( olin ostanut kaupasta ja ne oli pakko juoda pois enne matkaa) join siis puoli litraa omenamehua odotellessa;). Kun konetta alettiin lastaamaan,kävi ilmi,että lento oki ylibuukattu. Kuhina kävi ja käsimatkatavaroita laitettiin ruumaan. Sitten kuulutettiin avoimesti,että jos suostuu jäämään vielä yhdeksi yöksi Vegasiin,saa 500$. (Kai majoitusta varten). Kävi toki mielessä,mutta olimme jo niin väsyneitä,että totesin äidille ajan olevan "rahaa" ja matkasimme koneeseen. Matkalla kyllä nukuin,mutta välillä olin hereillä. Kone oli siis aivan täysi ja kuten yleensä,tilat oli todella ahtaat. No ihan ok meni ja pahalta ololta vältyttiin. En tosin osaa sanoa, kumpi on parempi/pahempi; suunnaton väsymys vai paha olo.
Sitten alkoi juna-asemalle vievän bussin metsästys. Kiersimme ympäri kenttää ja kysyimme ainakin 10 eri henkilöltä. No tunti siinä etsiessä meni ja kerettiin vasta myöhäisempään vuoroon,mutta ei se mitään.
Sitten haettiin auto vuokraamosta. Nyt meille tulikin valkoinen Dodge kun ennen Vegasia meillä oli tummanharmaa. Bisnekset oli kuulema pyörineet ja olivat myyneet sen tummanharmaan Dodgen. No,yhtä hyvä on tuo valkoinenkin. Sivuovet ja takakontti aukeavat vain napinpainalluksella automaattisesti.(näin oli siis myös tummanharmaassa) Samaa nappia painamalla ne menevät myös kiinni;). Ai tätä helppoutta. Hetken jo ajattelin että voi kun olisi Suomessakin tällainen auto,mutta sitten kun ajattelen 30 asteen pakkasia ja sähköovia niin ei ehkä ole kovin toimiva ratkaisu;).
Kun tultiin kotiin,nukuttiin pari tuntia. Suuri uutinen odotti;Emmaljungan 2014 mallisto on julkaistu (osa siitä). Tätä jo odotinkin;). Ei tosin tullut ensisilmäyksellä mitään musthave-mallia...
Lähdettiin vähän ajelemaan ja käytiin syömässä ja kaupassa. Nyt illalla leivoin vielä kääretorttua ja nyt kirjoitan tätä juttua. Ja vaihteeksi vähän väsyttää;).
Jatketaan taas!
Illalla meille tuli vähän äkkilähtö hotellilta,kun äiti tarkisti koneen lähtöaikaa netistä. Meidän lipuissa luki 11.30pm ja A&A n sivuilla oli 10.20pm. Olimme varanneet limousiinikuljetuksen (oli muitakin matkaajia kentälle;) puoli yhdeksäksi,mutta emmehän olisi sillä välttämättä kerenneet. No,äiti soitti sinne varauskeskukseen ja hekin sanoivat,että joo kyllä on lähdettävä aikaisemmin. Palvelu oli todella ystävällistä ja he lupasivat järjestää meille extrakuljetyksen kentälle 15 minuutissa. Kello oli tuolloin 7.15pm. Onneksi olimme jo pakanneet melkein kaikki tavarat ja minä lastenvaatteet;) joten ei tullut kovin kiire...
Menimme pääovelle odottamaan kyytiä. Odotimme pientä taksia,mutta Amerikan tyyliin vaatimattomasti meitä tultiin hakemaan 20 hengen bussilla. Ja olimme siis ainoat matkaajat. Kyllä minua nauratti;). No,pääasia,että saatiin kyyti.
Kentälle kerettiin hyvin,minä kerkesin bongailemaan rattaita ja join pillimehuja. ( olin ostanut kaupasta ja ne oli pakko juoda pois enne matkaa) join siis puoli litraa omenamehua odotellessa;). Kun konetta alettiin lastaamaan,kävi ilmi,että lento oki ylibuukattu. Kuhina kävi ja käsimatkatavaroita laitettiin ruumaan. Sitten kuulutettiin avoimesti,että jos suostuu jäämään vielä yhdeksi yöksi Vegasiin,saa 500$. (Kai majoitusta varten). Kävi toki mielessä,mutta olimme jo niin väsyneitä,että totesin äidille ajan olevan "rahaa" ja matkasimme koneeseen. Matkalla kyllä nukuin,mutta välillä olin hereillä. Kone oli siis aivan täysi ja kuten yleensä,tilat oli todella ahtaat. No ihan ok meni ja pahalta ololta vältyttiin. En tosin osaa sanoa, kumpi on parempi/pahempi; suunnaton väsymys vai paha olo.
Sitten alkoi juna-asemalle vievän bussin metsästys. Kiersimme ympäri kenttää ja kysyimme ainakin 10 eri henkilöltä. No tunti siinä etsiessä meni ja kerettiin vasta myöhäisempään vuoroon,mutta ei se mitään.
Sitten haettiin auto vuokraamosta. Nyt meille tulikin valkoinen Dodge kun ennen Vegasia meillä oli tummanharmaa. Bisnekset oli kuulema pyörineet ja olivat myyneet sen tummanharmaan Dodgen. No,yhtä hyvä on tuo valkoinenkin. Sivuovet ja takakontti aukeavat vain napinpainalluksella automaattisesti.(näin oli siis myös tummanharmaassa) Samaa nappia painamalla ne menevät myös kiinni;). Ai tätä helppoutta. Hetken jo ajattelin että voi kun olisi Suomessakin tällainen auto,mutta sitten kun ajattelen 30 asteen pakkasia ja sähköovia niin ei ehkä ole kovin toimiva ratkaisu;).
Kun tultiin kotiin,nukuttiin pari tuntia. Suuri uutinen odotti;Emmaljungan 2014 mallisto on julkaistu (osa siitä). Tätä jo odotinkin;). Ei tosin tullut ensisilmäyksellä mitään musthave-mallia...
Lähdettiin vähän ajelemaan ja käytiin syömässä ja kaupassa. Nyt illalla leivoin vielä kääretorttua ja nyt kirjoitan tätä juttua. Ja vaihteeksi vähän väsyttää;).
Jatketaan taas!
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Titanic The Articraft Exhibition
Eilen tömättiin vahongossa tähän museonäyttelyyn,joka siis kertoi koko Titanicin tarinan aina sen suunnittelijoista selvinneiden ja kuolleiden nimilistoihin. Emme olisi kerenneet sitä kunnolla kiertämään eilen,joten käytiin siellä tänään äidin kanssa. Ja kyllä kannatti. Se oli todella aito,sillä siellä oli satoja esineitä,jotka olivat tuolla aluksella yli sata vuotta sitten. Jopa suuri pala laivan seinää ja rikkoutuneita hyttien ikkunoita. Saimme jokainen sisällemenijä oman lipun laivaan,jossa annettiinmeille henkilöllisyys jonkun tuolloin matkustaneen matkaajan mukaan. Lopussa saimme seville,selvisimmekö hengissä vai emme. Äiti selvisi,minä en. Museossa oli myös oikea jäävuori,jota sai koskettaa.
En ole koskaan katsonut elokuvaa kyseisestä tapahtumasta tai miutenkaan perehtynyt tarkemmin. Tämän näyttelyt nähdessäni olin heti varma,että tämä on nähtävä. Ja edelleen. Kyllä kannatti. Tämä konkretisoi kyllä niin aidosti noita tapahtumia. Oli sykähdyttävää nähdä vaateriekaleita,rikkoutuneita astioita ja lukea matkustajien tarinoita,miksi juuri he olivat matkalla Amerikkaan.
Tätä en unohda. Todellinen kokemus,johon jopa minun mielenkiintoni riitti.
Kiitos äiti kun veit minut tällekin retkelle!
En ole koskaan katsonut elokuvaa kyseisestä tapahtumasta tai miutenkaan perehtynyt tarkemmin. Tämän näyttelyt nähdessäni olin heti varma,että tämä on nähtävä. Ja edelleen. Kyllä kannatti. Tämä konkretisoi kyllä niin aidosti noita tapahtumia. Oli sykähdyttävää nähdä vaateriekaleita,rikkoutuneita astioita ja lukea matkustajien tarinoita,miksi juuri he olivat matkalla Amerikkaan.
Tätä en unohda. Todellinen kokemus,johon jopa minun mielenkiintoni riitti.
Kiitos äiti kun veit minut tällekin retkelle!
tiistai 11. kesäkuuta 2013
The Strip in Las Vegas
No niin. Taas yksi (tai kaksi) päivää takana. Olimme siis eilen ja tänään Las Vegasin pääkaudulla seikkailemassa ja käveltiin ainakin 20 km näiden päivien aikana. Kadulla on eri maiden kaupunkeja edustettuna suurina hotelleina ja muina rakennuksina. Jokaisessa näissä paikoitpsta oli tuhanisia pelikoneita,kasinopöytiä,kauppoja, tupakansavua, ihmisiä,RATTAITA, ja lapsia;). Muutaman kerran meinasin törmätä milloin mihinkin kun tutkailin kärryjä niin tarkasti!;).
Jotkut paikat olivat todella hulppeita,komeita, kiiltäviä ja fiinejä. Toiset taas olivat vähemmän kaikkea edellämainittua,mutta melkein kaikissa erityisen upeita olivat vessat. Juuri niin. Ne paikat,joissa yleensä on vähemmän miellyttävää, olivat jopa viihtyisiä. Minäkin kävin pesemässä käsiä harvase "restroom" kyltin ohittaessani. Automaattisaippuakoneet,värikkäät vessanovet,...
Illalla kävimme vielä New York New Yorkissa The Broadway-showta katsomassa. Siinä oli monesta eri musikaalista otteita. Oli tosi kivoja ja erilaisia. Puvustus ei vaan oikein ollut hyvä kaikissa kokoonpanoissa.
Huomenna lähdetään kotiin tai siis Floridan mummolaan. Kone lähtee täältä vasta puoliltaöin mutta aikaerosta johtuen olemme "jo" tai "vasta" kuuden jälkeen aamulla perillä,joten yksi yö tavallaan jää välistä... No,ei ole vaihtoehtoja... Sit vielä junalla asunnolle melkein kaksi tuntia...
Eli seuraavat jutut ehkä vasta to tai pe;).
Kiitos kommenteista,niitä on ilo lukea;)!!!
Jotkut paikat olivat todella hulppeita,komeita, kiiltäviä ja fiinejä. Toiset taas olivat vähemmän kaikkea edellämainittua,mutta melkein kaikissa erityisen upeita olivat vessat. Juuri niin. Ne paikat,joissa yleensä on vähemmän miellyttävää, olivat jopa viihtyisiä. Minäkin kävin pesemässä käsiä harvase "restroom" kyltin ohittaessani. Automaattisaippuakoneet,värikkäät vessanovet,...
Illalla kävimme vielä New York New Yorkissa The Broadway-showta katsomassa. Siinä oli monesta eri musikaalista otteita. Oli tosi kivoja ja erilaisia. Puvustus ei vaan oikein ollut hyvä kaikissa kokoonpanoissa.
Huomenna lähdetään kotiin tai siis Floridan mummolaan. Kone lähtee täältä vasta puoliltaöin mutta aikaerosta johtuen olemme "jo" tai "vasta" kuuden jälkeen aamulla perillä,joten yksi yö tavallaan jää välistä... No,ei ole vaihtoehtoja... Sit vielä junalla asunnolle melkein kaksi tuntia...
Eli seuraavat jutut ehkä vasta to tai pe;).
Kiitos kommenteista,niitä on ilo lukea;)!!!
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Sähkölaitoksella - Hoover Dam
Kyllä. Vierailimme sähkölaitoksella,otsikossa mainitussa paikassa. Valtavan suuri ja rakennettu joskus 1900- luvun alkupuolella. (Ei jäänyt tarkemmin mieleen,vaika oltiin opastetulla kierroksella). Sitten käytiin Lake Mead järvellä. Se taas on puolsetaan Amerikan suurin "man made" tekojärvi. Sen jälkeen ajeltiin autiomaan halki takaisin Las Vegasiin. Auton tietokonekin antoi varoituksen matalasta paineesta renkaissa. Ilmeisesti kuumuuden aiheuttamaa...
Paluumatkalla minulle tuli (yllätys yllätys) todella huono olo ja päänsärky. Niska oli äärettömän kipeä, nukahdin jo kuudelta illalla... Oli ihan kamalaa. Tämä taas muistutti,ettei minusta valitettavasti ole mihinkään seuramatkoille...
Tällaista tällä erää;)
Paluumatkalla minulle tuli (yllätys yllätys) todella huono olo ja päänsärky. Niska oli äärettömän kipeä, nukahdin jo kuudelta illalla... Oli ihan kamalaa. Tämä taas muistutti,ettei minusta valitettavasti ole mihinkään seuramatkoille...
Tällaista tällä erää;)
lauantai 8. kesäkuuta 2013
Väsyttää
Tämä päivä on ollut hyvin hyvin kuuma. Kävimme Outletissa ja join pelkästään siellä yli kaksi litraa vettä;). Silti ei tarvinnut käydä vessassa normaalia useammin,joten jo siitä voi päätellä,että nestettä tarvitaan hurjasti. Ettei tule paha olo...
Nyt menen kohta nukkumaan ja toivottavasti uni tulee;).
Olipa ehkä vähän turhaa löpötystä,mutta jääpähän mieleen tämäkin päivä;).
Ja kiitos teille kahdelle ahkeralle kommentoijalle,toivoisin todella,että myös te mahdolliset muut lukijat jättäisitte edes pienen merkinnän,että olette täällä käyneet! Se siis onnistuu myös ihan anonyyminä,eli kukaan ei tiedä,kuka kirjoittaa. Kiitos!
Nyt menen kohta nukkumaan ja toivottavasti uni tulee;).
Olipa ehkä vähän turhaa löpötystä,mutta jääpähän mieleen tämäkin päivä;).
Ja kiitos teille kahdelle ahkeralle kommentoijalle,toivoisin todella,että myös te mahdolliset muut lukijat jättäisitte edes pienen merkinnän,että olette täällä käyneet! Se siis onnistuu myös ihan anonyyminä,eli kukaan ei tiedä,kuka kirjoittaa. Kiitos!
HUH Hellettä!
Luulin,että Suomessa oli kuuma viikko sitten. Eilen olin ihan varma,että sulan juna-asemalla Boyntonissa,Floridassa...
Mutta ei. Tätä en ole koskaan kokenut vielä koskaan. Että illalla kymmeneltä,vaikka auringosta ei ole tietoakaan on lämpöä "vain" 35 astetta ja tuulta ei näy,ei kuulu eikä tunnu.
Aamulla herätessä on aivan märkä ja verhoja on pallo pitää kiinni. Verhon toisella puolella voisi hvin paistaa makkaran, niin kuuma siellä on. Siis sisäpuolella asuntoa...
Minulla ei ollut oikeastaan mitään ennakko-odotuksia Las Vegasista aikaisemmin. Mutta kyllä on se ainakin totta,ettei tämä kaupunki nuku koskaan. Ajelimme pääkadun läpi illalla myöhään kun tulimme lentokentältä. Jokapuolella valtavasti kirkkaita valoja ja casinoita. Löytyy myös tavallisia kauppoja.
Nyt ajatukset on vielä vähän hukassa kun tuli kolmen tunnin aikaero lisäksi siihen seitsemään.
Sain netin vaivalla toimimaan,joten en ole varma enkä lupaa että voin krjoittaa enempää täältä. Mutta halusin nähdä vaivan teidän lukijoiden vuoksi;). Viimeistään sit ens ke tai to.
Toivottavasti teillä on aiellä lämmintä,mutta ei liian kuumaa;).
Mutta ei. Tätä en ole koskaan kokenut vielä koskaan. Että illalla kymmeneltä,vaikka auringosta ei ole tietoakaan on lämpöä "vain" 35 astetta ja tuulta ei näy,ei kuulu eikä tunnu.
Aamulla herätessä on aivan märkä ja verhoja on pallo pitää kiinni. Verhon toisella puolella voisi hvin paistaa makkaran, niin kuuma siellä on. Siis sisäpuolella asuntoa...
Minulla ei ollut oikeastaan mitään ennakko-odotuksia Las Vegasista aikaisemmin. Mutta kyllä on se ainakin totta,ettei tämä kaupunki nuku koskaan. Ajelimme pääkadun läpi illalla myöhään kun tulimme lentokentältä. Jokapuolella valtavasti kirkkaita valoja ja casinoita. Löytyy myös tavallisia kauppoja.
Nyt ajatukset on vielä vähän hukassa kun tuli kolmen tunnin aikaero lisäksi siihen seitsemään.
Sain netin vaivalla toimimaan,joten en ole varma enkä lupaa että voin krjoittaa enempää täältä. Mutta halusin nähdä vaivan teidän lukijoiden vuoksi;). Viimeistään sit ens ke tai to.
Toivottavasti teillä on aiellä lämmintä,mutta ei liian kuumaa;).
torstai 6. kesäkuuta 2013
Pikku bisneksiä
Hei vaan taas!
Juuri tultiin kotiin ja laitoin likoamassa olleen maton vielä pesuun;).
Vauhtia ei tästä(kään) päivästä puuttunut, ensin oli tosiaan se jalka-ja käsihoito. Jalkahoito oli yhtä mukava kuin ennenkin ( olemme käyttäneet samaa paikkaa jo muutaman vuoden ajan). Mutta käsijuttu olikin sitten aivan eri. Täällä on käytössä jokin uusi tekniikka ja lakkaa laitettiin ainaki. 5 kerrosta ja välillä uitettiin sellaisessa jauhossa. Eli kynnet on tällä hetkellä aika tönköt ja paksut...:?
Sitten käytiin pari mekkoa hankkimassa Las Vegasiin,siellä on 44 astetta kuumaa. Ja kuiva ilma. Eli aikamoista on luvassa. Siksi oli hankittava kevyitä mekkoja;). Käytiin myös postissa viemässä rippikortti matkalle ja samoin pari muuta kiireellistä kirjettä. Valitettavasti teille suurimmalle osalle lukijoista korttien lähetys tapahtuu vasta myöhemmin.
Sitten bisneksiä. Eli toki Bugaboo kaupassa käytiin ja jäi kyllä hyvä pakettitarjous mieleen. Myyjä ei tosin suostunut myymään minulle juuri niitä rattaita jotka olisin halunnut ostaa. Ja vain siksi että kun kerroin työntäväni niissä 3-vuotiasta, hän sanoi niiden olevan liian pienet. En edes kerennyt sanoa,että ikä ei aina kerro kokoa,sillä kyseessä oleva 3v. vastaa 2-vuotiasta... Mutta siellä oli yhdet toiset... Saas nähdä kuinka käy;).
Käytiin vielä nyt illalla sukulaistädin luona ja kuunneltiin hyviä vinkkejä Las Vegasia varten
Huomenna siis lähdemme Nevadaan ja palaamme ensi viikon puolivälissä takaisin. Kuumaa ilmaa on ainaki luvassa,mutta muusta en sitten tiedäkään mitään;). Tai tiedämpäs. Saan nähdä Rakkaan serkkuni melkein vuoden tauon jälkeen!;). Tuskin maltan odottaa...
En tiedä yhtään miten saan tai saanko ollenkaan aipäkkiä toimimaan siellä,mutta viimeistään kuulette sitten viikon päästä koosteena,jos haluatte;).
Nyt hyvää yötä ja kuullaan taas lisää!
Ps. Oikein mukavia päiviä teille sinne Kuopion ja Jyväskylän suuntaan!
Juuri tultiin kotiin ja laitoin likoamassa olleen maton vielä pesuun;).
Vauhtia ei tästä(kään) päivästä puuttunut, ensin oli tosiaan se jalka-ja käsihoito. Jalkahoito oli yhtä mukava kuin ennenkin ( olemme käyttäneet samaa paikkaa jo muutaman vuoden ajan). Mutta käsijuttu olikin sitten aivan eri. Täällä on käytössä jokin uusi tekniikka ja lakkaa laitettiin ainaki. 5 kerrosta ja välillä uitettiin sellaisessa jauhossa. Eli kynnet on tällä hetkellä aika tönköt ja paksut...:?
Sitten käytiin pari mekkoa hankkimassa Las Vegasiin,siellä on 44 astetta kuumaa. Ja kuiva ilma. Eli aikamoista on luvassa. Siksi oli hankittava kevyitä mekkoja;). Käytiin myös postissa viemässä rippikortti matkalle ja samoin pari muuta kiireellistä kirjettä. Valitettavasti teille suurimmalle osalle lukijoista korttien lähetys tapahtuu vasta myöhemmin.
Sitten bisneksiä. Eli toki Bugaboo kaupassa käytiin ja jäi kyllä hyvä pakettitarjous mieleen. Myyjä ei tosin suostunut myymään minulle juuri niitä rattaita jotka olisin halunnut ostaa. Ja vain siksi että kun kerroin työntäväni niissä 3-vuotiasta, hän sanoi niiden olevan liian pienet. En edes kerennyt sanoa,että ikä ei aina kerro kokoa,sillä kyseessä oleva 3v. vastaa 2-vuotiasta... Mutta siellä oli yhdet toiset... Saas nähdä kuinka käy;).
Käytiin vielä nyt illalla sukulaistädin luona ja kuunneltiin hyviä vinkkejä Las Vegasia varten
Huomenna siis lähdemme Nevadaan ja palaamme ensi viikon puolivälissä takaisin. Kuumaa ilmaa on ainaki luvassa,mutta muusta en sitten tiedäkään mitään;). Tai tiedämpäs. Saan nähdä Rakkaan serkkuni melkein vuoden tauon jälkeen!;). Tuskin maltan odottaa...
En tiedä yhtään miten saan tai saanko ollenkaan aipäkkiä toimimaan siellä,mutta viimeistään kuulette sitten viikon päästä koosteena,jos haluatte;).
Nyt hyvää yötä ja kuullaan taas lisää!
Ps. Oikein mukavia päiviä teille sinne Kuopion ja Jyväskylän suuntaan!
Mattopyykkiä
Huomenta!
Pyykkikone pyörii matto sisällään. Nyt on jo eka linkous käynnissä.
Aamulla heräsin ukkosen pauhinaan ja suihkukaatosateenropinaan. Ihan siis Amerikan mallilla,vettä sataa jo valmiiksi pineninä lätäköinä maahan. Suurta meininkiä. Papan tietokonekin haluaa pitää vapaata ukkosella,ei siis ota yhteyksiä. Onneksi on tämä WiFi,joka toimii. Tosin joudun äidille koko ajan vakuuttelemaan,että tämä ei maksa ylimääräistä. Toivottavasti asia on myös niin.;).
Nyt on jo kiiruhdettava (skynda sig på svenska) jalka-ja käsihoitoon kauneussalonkiin. (Kuulostaa kovin mariannemailseta;). En siis ole juurikaan Suomessa käynyt missään kauneushoitoloissa,mutta yäytyyhän sitä vähän kaunistautua ennen Vegasia;).
Tässä taas tällä erää!
Pyykkikone pyörii matto sisällään. Nyt on jo eka linkous käynnissä.
Aamulla heräsin ukkosen pauhinaan ja suihkukaatosateenropinaan. Ihan siis Amerikan mallilla,vettä sataa jo valmiiksi pineninä lätäköinä maahan. Suurta meininkiä. Papan tietokonekin haluaa pitää vapaata ukkosella,ei siis ota yhteyksiä. Onneksi on tämä WiFi,joka toimii. Tosin joudun äidille koko ajan vakuuttelemaan,että tämä ei maksa ylimääräistä. Toivottavasti asia on myös niin.;).
Nyt on jo kiiruhdettava (skynda sig på svenska) jalka-ja käsihoitoon kauneussalonkiin. (Kuulostaa kovin mariannemailseta;). En siis ole juurikaan Suomessa käynyt missään kauneushoitoloissa,mutta yäytyyhän sitä vähän kaunistautua ennen Vegasia;).
Tässä taas tällä erää!
keskiviikko 5. kesäkuuta 2013
Ehkä vähempikin riittäisi...
Mutta kun ollaan Amerikassa niin ei riitä.
Niin.
Taas on päivä illassa.
Se kului nopeasti,ehkä liiankin.
Eipähän ollut tekemisenpuutetta,kun käytiin hautausmaalla,syömässä ribsejä,pankissa äidille tilaamassa uusi pankkikortti,ostamassa paikallinen kännykkä kun äiti otti väärän puhelimen mukaan Suomesta,joka ei siis toimi. Sitten ajelimme mukamas tarkastamaan paikallista Lastentarvikeliikettä ja kas, se olikin muuttanut toiseen osoitteeseen,jota navigaattorimme ei tunnistanut. (Pitäisi ehkä päivittää). Sitten ajelimme vain huvin ja urheilun kannalta. Matkan varrelle sattui ensimmäinen hiekkatie Floridassa,jota olemme ajaneet ja jota pitkin ajelimme huimat 2,6 km;).
Ajeltuamme poikkesimme mallissa eli moolissa eli ostoskekuksessa ja tarttuihan sieltä "muutama" lastenvaate;). Ja minulle myös aurinkolasit. Isille shortsit reisitaskulla(tärkeä ominaisuus). Ja sitten sain vielä nauttia aina niin täydellisenmakuisen kanelisokeriprezelin! Ja sit ruokakaupan kautta kotiin.
Ja kyllä väsyttää.
Tulipa sekavaa juttua kirjoitettua,mutta ehkä tämän voi otta enemmänkin tajunnanvirtana kuin virallisena blogitekstinä;).
Nyt nukkumaan!
tiistai 4. kesäkuuta 2013
Ettei vaan nukuttaisi
Niin. Ainahan se väsy tulee kun ei nuku lentokoneessa. Mutta jos haluaa rytmin heti kohdilleen on venytettävä iltaa nii pitkälle kuin mahdollista,eli siihen asti kun jalat hädintuskin kantavat sänkyyn asti. Nyt taktiikkaa on käytetty ja mikäs sen parempaa kuin lähteä "vähän" ostoksille. Käytiin siis ruokakaupassa,siellä meni yli tunti ja ylitäyden kärryn kanssa sieltä poistuttiin. (Taas harmittaa kun en saa kuvia laitettua!!!:(). Mutta oli siis näky;).
Nyt kuitenkin lähden toivottavasti nukkumaan hyvän yön ja palaan taas jossain vaiheessa takaisin;).
Ps. Huomaatte varmaan että kaksi postausta yhdessä illassa vaikuttaa aika addiktoituneelta kirjoittamiselta. Ehkä se tästä kuitenkin laantuu ja ainakin Las Vegasin reissun ajaksi blogi hiljenee jos en saa toimimaan paikallista Wi-Fiä...
Mahdollisesti huomiseen!!!
PPs. Kiitos kommenteista
Nyt kuitenkin lähden toivottavasti nukkumaan hyvän yön ja palaan taas jossain vaiheessa takaisin;).
Ps. Huomaatte varmaan että kaksi postausta yhdessä illassa vaikuttaa aika addiktoituneelta kirjoittamiselta. Ehkä se tästä kuitenkin laantuu ja ainakin Las Vegasin reissun ajaksi blogi hiljenee jos en saa toimimaan paikallista Wi-Fiä...
Mahdollisesti huomiseen!!!
PPs. Kiitos kommenteista
19.
No huhhuh!
Perilla.
Tama oli siis yhdeksastoista kerta kun sain astua Floridan lampoon (todella) KYLMASTA lentokoneesta;). Matka sujui oikein hyvin,kylla saksalaiset ja Lufthansa osaavat hoitaa hommansa hyvin! Laukutkin tuli ajallaan ja passijonossa ei tarvinnut jonottaa kuin vaan 40 min.(joskus se on kestanyt parikin tuntia). Saa on pilvinen ja myrskya on luvattu,mutta silti on 30 astetta kostean lamminta. Meille siis oikein "sopiva"
Kotiin paastiin hyvin ja ainakin toistaiseksi nettikin toimii;).
Nyt kello on taalla 17.24 ja lahdetaan viela kaymaan ruokakaupassa,ettei uni tule liian aikaisin. Saadaan rytmi kohdalleen heti alusta alkaen...
Toivottavasti paasen taas teille tunnolliset lukijat kirjoittamaan uudestaan!!!!!!!
Perilla.
Tama oli siis yhdeksastoista kerta kun sain astua Floridan lampoon (todella) KYLMASTA lentokoneesta;). Matka sujui oikein hyvin,kylla saksalaiset ja Lufthansa osaavat hoitaa hommansa hyvin! Laukutkin tuli ajallaan ja passijonossa ei tarvinnut jonottaa kuin vaan 40 min.(joskus se on kestanyt parikin tuntia). Saa on pilvinen ja myrskya on luvattu,mutta silti on 30 astetta kostean lamminta. Meille siis oikein "sopiva"
Kotiin paastiin hyvin ja ainakin toistaiseksi nettikin toimii;).
Nyt kello on taalla 17.24 ja lahdetaan viela kaymaan ruokakaupassa,ettei uni tule liian aikaisin. Saadaan rytmi kohdalleen heti alusta alkaen...
Toivottavasti paasen taas teille tunnolliset lukijat kirjoittamaan uudestaan!!!!!!!
maanantai 3. kesäkuuta 2013
5.35
Huomenta!
Täällä sitä mukamas virkeänä odotetaan konetta ja sen täyttämistä;). Muutoksista johtuen ajelimmekin yöllä suoraan kentälle, herätyskello soi 01.00. Ei muuta kun vaatteet niskaan,viimeiset romppeet mukaan ja autoon. Minulla perinteisiin kuuluen huonovoitisuutta ja automatkanalku oli aika kamalaa... Onneksi nukuin kuitenkin jotenkin ja ei tuntunut niin pitkältä.
Kentälle saavuttiin jo auringonnousun aikoihin ja jonotettiin tsekkausta noin puolituntia. Meillä taisi olla suurimmat laukut, mutta onhan matka kuitenkin Amerikkaan asti. Ei siis ihme;).
Nyt on jo taas mentävä, toivottavasti saan yhteyden sitten taas toimimaan;). En malta odottaa kommenttejanne;)!
Have a nice day!
EDIT. huomaattehan,että osasin laittaa otsikon oikeaan kohtaan;)!
Täällä sitä mukamas virkeänä odotetaan konetta ja sen täyttämistä;). Muutoksista johtuen ajelimmekin yöllä suoraan kentälle, herätyskello soi 01.00. Ei muuta kun vaatteet niskaan,viimeiset romppeet mukaan ja autoon. Minulla perinteisiin kuuluen huonovoitisuutta ja automatkanalku oli aika kamalaa... Onneksi nukuin kuitenkin jotenkin ja ei tuntunut niin pitkältä.
Kentälle saavuttiin jo auringonnousun aikoihin ja jonotettiin tsekkausta noin puolituntia. Meillä taisi olla suurimmat laukut, mutta onhan matka kuitenkin Amerikkaan asti. Ei siis ihme;).
Nyt on jo taas mentävä, toivottavasti saan yhteyden sitten taas toimimaan;). En malta odottaa kommenttejanne;)!
Have a nice day!
EDIT. huomaattehan,että osasin laittaa otsikon oikeaan kohtaan;)!
sunnuntai 2. kesäkuuta 2013
Hejssan!
Tämä on ensimmäinen blogini ikinä. Seurailen kyllä erittäin aktiivisesti toisia blogeja,mutta omani aloittamista en ole aiemmin uskaltanut harkintaa pidemmälle ajatella.
Mutta nyt se on siis alkanut;).
Matkoja on tulossa monenlaisia; pitkiä, lyhyitä, erilaisia ja vähemmän erilaisia. Tämän blogin ensimmäiset postaukset tulevat näin kesäloman alusta kun olen lähdössä Floridaan ja sieltä käsin matkaamme ainakin Nevadassa ja myöskin Pohjois-Floridassa,vielä ei ole sen tarkempia suunnitelmia.
Mutta tässäpä tämä,kuullaan taas toiste!
Tämä on ensimmäinen blogini ikinä. Seurailen kyllä erittäin aktiivisesti toisia blogeja,mutta omani aloittamista en ole aiemmin uskaltanut harkintaa pidemmälle ajatella.
Mutta nyt se on siis alkanut;).
Matkoja on tulossa monenlaisia; pitkiä, lyhyitä, erilaisia ja vähemmän erilaisia. Tämän blogin ensimmäiset postaukset tulevat näin kesäloman alusta kun olen lähdössä Floridaan ja sieltä käsin matkaamme ainakin Nevadassa ja myöskin Pohjois-Floridassa,vielä ei ole sen tarkempia suunnitelmia.
Mutta tässäpä tämä,kuullaan taas toiste!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)