Home Sweet Home

Kotona ollaan taas!

Illalla meille tuli vähän äkkilähtö hotellilta,kun äiti tarkisti koneen lähtöaikaa netistä. Meidän lipuissa luki 11.30pm ja A&A n sivuilla oli 10.20pm. Olimme varanneet limousiinikuljetuksen (oli muitakin matkaajia kentälle;) puoli yhdeksäksi,mutta emmehän olisi sillä välttämättä kerenneet.  No,äiti soitti sinne varauskeskukseen ja hekin sanoivat,että joo kyllä on lähdettävä aikaisemmin. Palvelu oli todella ystävällistä ja he lupasivat järjestää meille extrakuljetyksen kentälle 15 minuutissa.  Kello oli tuolloin 7.15pm. Onneksi olimme jo pakanneet melkein kaikki tavarat ja minä lastenvaatteet;) joten ei tullut kovin kiire...

Menimme pääovelle odottamaan kyytiä. Odotimme pientä taksia,mutta Amerikan tyyliin vaatimattomasti meitä tultiin hakemaan 20 hengen bussilla. Ja olimme siis ainoat matkaajat. Kyllä minua nauratti;). No,pääasia,että saatiin kyyti.

Kentälle kerettiin hyvin,minä kerkesin bongailemaan rattaita ja join pillimehuja. ( olin ostanut kaupasta ja ne oli pakko juoda pois enne matkaa) join siis puoli litraa omenamehua odotellessa;). Kun konetta alettiin lastaamaan,kävi ilmi,että lento oki ylibuukattu. Kuhina kävi ja käsimatkatavaroita laitettiin ruumaan. Sitten kuulutettiin avoimesti,että jos suostuu jäämään vielä yhdeksi yöksi Vegasiin,saa 500$. (Kai majoitusta varten). Kävi toki mielessä,mutta olimme jo niin väsyneitä,että totesin äidille ajan olevan "rahaa" ja matkasimme koneeseen. Matkalla kyllä nukuin,mutta välillä olin hereillä. Kone oli siis aivan täysi ja kuten yleensä,tilat oli todella ahtaat. No ihan ok meni ja pahalta ololta vältyttiin. En tosin osaa sanoa, kumpi on parempi/pahempi; suunnaton väsymys vai paha olo.

Sitten alkoi juna-asemalle vievän bussin metsästys. Kiersimme ympäri kenttää ja kysyimme ainakin 10 eri henkilöltä. No tunti siinä etsiessä meni ja kerettiin vasta myöhäisempään vuoroon,mutta ei se mitään.

Sitten haettiin auto vuokraamosta. Nyt meille tulikin valkoinen Dodge kun ennen Vegasia meillä oli tummanharmaa. Bisnekset oli kuulema pyörineet ja olivat myyneet sen tummanharmaan Dodgen. No,yhtä hyvä on tuo valkoinenkin. Sivuovet ja takakontti aukeavat vain napinpainalluksella automaattisesti.(näin oli siis myös tummanharmaassa) Samaa nappia painamalla ne menevät myös kiinni;). Ai tätä helppoutta. Hetken jo ajattelin että voi kun olisi Suomessakin tällainen auto,mutta sitten kun ajattelen 30 asteen pakkasia ja sähköovia niin ei ehkä ole kovin toimiva ratkaisu;).

Kun tultiin kotiin,nukuttiin pari tuntia. Suuri uutinen odotti;Emmaljungan 2014 mallisto on julkaistu (osa siitä). Tätä jo odotinkin;). Ei tosin tullut ensisilmäyksellä mitään musthave-mallia...

Lähdettiin vähän ajelemaan ja käytiin syömässä ja kaupassa. Nyt illalla leivoin vielä kääretorttua ja nyt kirjoitan tätä juttua. Ja vaihteeksi vähän väsyttää;).

Jatketaan taas!