Päivä,jota odotin

 On sunnuntai. Tunnen itseni iloiseksi. Tunnen itseni kiitolliseksi. Sain taas tänään tehdä jotain sellaista, mistä pidän ja josta en saa/ole saanut ainakaan vielä tarpeekseni.


Ja ei. Tämä ei liity ostamiseen/ kaupoissa kiertämiseen. Se on aivan jotain muuta.

Aamulla menimme kirkkoon. Olimme tyylimme mukaan juuri kolmea vaille yhdeksän kirkossa. (Täällä suomenkielinen palvelus on klo 9). Sain juuri ja juuri toisen jalkani ovesta sisälle kun jo pappi kysyi,että mitäs tänään lauletaan.  No, sanoin että mitä vaan,kunhan sopii tilanteeseen. 517 1&2 oli papin vastaus ja sehän sopi. Tänään vietetään Amerikassa isänpäivää ja onnittelimme samalla kaikkia  isejä. Jumalanpalvelus täällä on hyvin  ihana, melko erilainen, ei niin jäykkä toimitus. Mutta siltikaikki mitä puhutaan on vain asiaa ja siten,että siitä ymmärtää hyvin. Täällä on siis aivan ihana pappi,joka aina ottaa ilolla vastaan kirkkoon tulijat.


No, jumalanpalveluksen jälkeen sain lisää tehtäviä. Sellaisia,joita haluaisin tehdä useamminkin.
 Sain nimittäin jälleen kerran mennä papin mukana Lepokodille,eli palvelutalon kahvihetkeen pitämään ohjelmaa. Olen saanut käydä jo monena vuonna, ainakin kymmenenä vuotena laulamassa arvokkaan iän saavuttaneille asukkaille. Parina viime vuotena olen myös kertonut terveisiä Suomesta ja samalla pitänyt puheita. Moni Lepokodilla asuvista asukkaista on siis jollain tavalla liittyneet Suomeen ja suomalaisuuteen aiemmin ja moni vielä puhuu ja myös ymmärtää suomea,vaikka olisivat asuneet jo kymmeniä vuosia pois Suomesta. Moni Lepokodin ystäväasukas on jo muuttanut taivaan kotiin,mutta aina saan uusia ystäviä. Tänään muunmuassa sain vielä tilaisuuden jälkeen käydä laulamassa huoneessa 93 vuotiaalle sedälle,kun hän ei jaksanut tulla kahvihetkeen. Kun näin miten hänen kasvonsa loistivat ja sain antaa hänelle jotain sellaista,josta hän piti. Suurin lahja on minulle se että saan antaa toisille jotain,mikä heitä ilahduttaa ja auttaa jaksamaan eteenpäin.

Ja ei. Tämä ei ole kehujenhakemista,enkä ajattele itseäni yhtään sen parmpana kuin muutkaan ovat. Haluan vain todella aidosti olla kiitollinen siitä mahdollisuudesta, että saan käyttää saamaani laulunlahjaa muiden iloksi!
Huomenna menen uudestaan Lepokodille yhden asukkaan syntymäpäiville. Hänellä on muistisairaus eikä hän muista minua,mutta minä muista hänet ja haluan onnitella häntä hänen juhlapäivänänsä.

Että ei tämä meidän loma pelkkää ostamista ja kaupoissa kiertelyä ole. Sitäkin toki joukkoon mahtuu,mutta loma ei olisi minulle lomaa ilman tällaisia päiviä kuin tänään sain kokea...