Lähtö usein haikeaa, paluu aina parempaa

Näin voisin kuvailla tunnelmia tällä hetkellä. Kuten jo entuudestaan tiedän, aika menee aina hurjaa vauhtia. Paljon sain nähdä ja kokea tälläkin retkellä. Eniten olen kiitollinen siitä, että olen saanut olla ehjänä ja terveenä ja tavata rakkaita ystäviä täällä Lepokodilla, Kirkolla ja ystävien kodeissa. 

Tiistaina sain nauttiva erityisen ihanasta seurasta Mian ja Marja-Liisan kanssa. Kiitos vielä siitä!!

Keskiviikkona kävin Lepokodilla iltapäivällä, istuin ja juttelin siellä muutaman tunnin. Ilta alkoi jo hämärtää, mutta ajelin vielä Irjan luo, kuten "rutiineihin" kuuluu. Pimeä ehti jo tulemaan enne lähtöä, mutta nyt onneksi muistin laittaa valot autossa päälle! Junakin meni sopivasti raiteillaan, joten hetki siinä istuttiin punaisissa valoissa. 

Torstaina sitten olikin vauhdikas päivä. Aamupäivällä olin uimassa (kuten miltei joka päivä jos ei ole ukkostanut). Sen jälkeen sain mennä Anja-ystävän luo lounaalle, lohta oli ruokana monien lisukkeiden kanssa. Sieltä sitten vauhdilla lepokodille raamattupiiriin, jossa päädyin laulamaan toivottuja lauluja miltei koko tunnin. Välillä hengähdin sen verran että luettiin psalmeja. Oli aivan ihanaa. Sen jälkeen kiitin vielä kaikkia asukkaita henkilökohtaisesti ja juttelin heidän kanssaan. Kello hujahti puolikahdeksaan kuin lennosta. En voinut sitten vielä olla menemättä Irjan luo vaikka oli jo melkein pimeää. Siellä söin iltapalaksi jogurtin ja sitten vähän ennen yhdeksää tulin kotiin. 

Tänään perjantaina yritin sitten tehdä viineistelysiivousta ja järjestystä. Siinä tunnustan olevani hieman osaamaton (vielä), mutta ehkä tässäkin lajissa harjoitus tekee mestarin. Kävin päivällä uimassa. Sen jälkeen menin pankkiin selvittämään kahta asiaa, joista kumpikaan ei selvinnyt. Irjan kanssa menimme sitten yhdessä käymään uudestaan siellä ja kaikki järjestyi hyvin. Onneksi apua aina on saatavilla!! Kävin myös Irjan kanssa vielä todella pikaisesti pyörähtämässä Lepokodilla tervehtimässä hänen ja minun yhteistä tuttua. Tämän jälkeen menimme vielä syömään yhdessä ja sain valita jälkiruuaksi kakkua hieman ajoissa syntymäpäiväni kunniaksi. Sen jälkeen menimme takaisin Irjan luo ja kalastin kaksi avocadoa puusta jotka tuon Suomeen. Ne vähän auttavat ikävään kun niitä syö siellä. Illalla kävin vielä kerran Publixissa ja uimassa. 

Vielä nyt illalla tein sellaistakin hullua, että keitin jäljelle jääneet perunat ja teen niistä sosetta. Paakstan soseen, ja jouluna sitten teen rieskoja. En henno heittää hukkaan ja tähän hätään en saanut niitä kenellekään annettua...

Joku muukin oli perjantaina iltapäivällä liikkeellä kuin minä.

Kohta nukkumaan että jaksaa huomenna matkustaa...

Kiitos kaikille teille jotka olette lukeneet ja kommentoineet kirjoituksiin. Kiitollinen ja iloinen mieli on tällä retkeilijällä.